Kuva: Myllylahti
Raa'asti kiusattu Joose löytää valon elämäänsä Vaalassa uskottavassa nuortenromaanissa
Aino Leppäsen kirjan kokoavana teemana on koulukiusaaminen. Se on entisestään raaistunut, kun pahoinpitelyjä kuvataan sosiaaliseen mediaan.
Aino Leppänen Luk(i)ossa, Myllylahti 2024, pehmeäkantinen, 237 sivua. Kuva: Aino Leppänen, Myllylahti, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola29.3.202419:30
Aino Leppäsen kirjoittaman Luk(i)ossa-romaanin alku ei lupaa ruusuista lukiovuotta päähenkilö Jooselle.
”Isän uusi työpaikka oli osunut Jumalan selän takaa vielä sata kilometriä pöpelikköön. Kaksi pientä ruokakauppaa, rautakauppa tietenkin. Iän vanha hotelli, josta sai pizzaa. Vähän keskustan ulkopuolella ABC.”
Joose on kärsinyt koulukiusaamisesta ja juurettomuudesta, koska perhe on muuttanut jatkuvasti isän työn perässä ympäri Suomea. Nyt kouluvuosi alkaa Pohjois-Pohjanmaan Vaalassa, ja hän pelkää joutuvansa silmätikuksi pienellä paikkakunnalla.
Äidittömän Joosen elämään tulee kuitenkin valoa, kun hän pääsee sisään erikoiseen poikaporukkaan, joka pitää pukua päällä koulussa. Kaikkia on kiusattu rankasti, mutta alistaminen loppui, kun nuoret alkoivat kulkea yhdessä.
Naapurin ladradorinnoutajaa hoitaessaan hiljaisen pojan sosiaalinen piiri kasvaa entisestään, ja kaveri-Antulla on vielä söpö isosisko Lotta. Mutta saako Joose jäädä Vaalaan, kun Saarioista ja Atriaa ruuaksi tarjoavan vähäpuheisen isän työkeikka päättyy?
Romaanin kokoavana teemana on koulukiusaaminen, joka on Suomessa entisestään raaistunut, kun pahoinpitelyjä kuvataan ja levitetään sosiaalisessa mediassa.
Aino Leppänen on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, ja teos on hänen ensimmäinen nuorille suunnattu kirjansa. Romaanin kokoavana teemana on koulukiusaaminen.
Leppänen halusi tarttua aiheeseen, koska seurasi yläasteella vierestä luokkatoverinsa rajua kiusaamista. Kirjaan on haastateltu useita kiusattuja ja heidän vanhempiansa.
Aihe on tärkeä, mutta opettajamaiset tietoiskut kiusaamisesta tekstin sisällä heikentävät hieman romaanin luettavuutta.
Leppänen kuvaa taitavasti ja uskottavan tuntuisesti teini-ikäisten mielenmaisemaa ja epävarmuutta. Nuoret roikkuvat tunnilla tylsistyneenä kaveriporukan Whatsapp-ringissä.
Se valtava jännitys ja kasvojen punoitus, kun pitäisi jutella vieraalle tytölle. Ja miten tärkeää on löytää samanhenkinen kaveriporukka. Pisteet realistisesta maaseudun kuvauksesta, jota nuortenkirjoissa ei ole liikaa.
Säeromaanissa teksti juoksee yhdessä pötkössä vähän kuin puhelimen ruudulla eli se on taitettu kapeampaan muotoon kuin romaaneissa tavallisesti.
Jos tyylikikalla saadaan nuoret tarttumaan kirjaan, niin hyvä. Ei se aikuislukijaakaan pahemmin häirinnyt.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
