Kirja-arvio: Raikas nuortenkirja eriparisen ensirakkauden haasteista

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri. Suomennos: Leena Peltomaa. 271 sivua. Otava. 

Viime aikoina on puhuttu muslimityttöjen kokemasta painostuksesta ja estämisestä. Jos nuori haluaa lähestyä valtaväestön normeja, perhe voi estää sen väkivallalla.

Iranilais-amerikkalaisen Tahereh Mafin (s.1988) omakohtainen romaani yllätti minut railakkaalla otteellaan. Minäkertoja on 16-vuotias lukion aloittanut muslimityttö. Hän haluaa ehdottomasti pitää huivia mutta myös kiroilee ja harrastaa brakedancea poikien kanssa. Perhe sallii tämän.

Eletään New Yorkin terroristi-iskun jälkimainingeissa. Shirin saa monin tavoin tuta kantaväestön vihan huivipäistä tyttöä kohtaan. Mutta koulun koripallotähti Ocean ihastuu häneen ja haluaa oikeasti oppia tuntemaan tytön taustaa ja kulttuuria.

Shirin on realisti. Hän yrittää pysyä etäisenä, mutta ei voi mitään tunteilleen. Tahereh Mafi kertoo vetävästi nuoren rakkauden kohtaamista vaikeuksista. Eriparinen suhde saa niskaansa vihaa ja pahansuopaisuutta. Mutta tyttö ei ole nöyrä hissukka niitä kohtaamaan.

Päinvastoin, Shirin on turhankin teräväkielinen ja hankkii hankaluuksia itselleen, kuten komennuksia rehtorin puhutteluun. Mutta hän on syntynyt Amerikassa, ja siten kotoutuminen on koko perheessäkin jo pitkällä. Jos vain ympäristö hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on.

Monikulttuurisuus on levinnyt Suomeenkin. Teos on ajatuksia avartavaa luettavaa niin nuorille kuin aikuisillekin.