Kasviretkelle voi lähteä talvellakin – reppuun mahtuva opas auttaa tunnistamaan lajeja

Talventörröttäjien siemenet ovat monelle linnulle elintärkeää ravintoa pitkän talven ajan. Kuva: Säde Aarlahti

Kasviretkelle voi suunnata talvellakin vastoin kaikkia ennakkoluuloja. Lumen peittämästä maasta nousee talventörröttäjiä, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä läpi syksyn viimojen pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen asti.

Ensisilmäykseltä talventörröttäjät ovat harmaita, ruskeita ja mustuneita menneen kesän muumioita.

Täsmällisin kasvitieteellisin termein määriteltynä talventörröttäjät ovat talvisiementäjiä: siemenistä ainakin osa varisee vasta talvella.

Oulun yliopiston kasvimuseon museomestarina työskentelevältä dosentti Ari-Pekka Huhdalta ilmestyi marraskuussa kirja nimeltään Talvikasvio – Kuinka tunnistaa 175 talventörröttäjää. Vajaa 200 sivuinen opus on jatkoa vuonna 2015 ilmestyneelle Talventörröttäjät-kirjalle.

Tuore teos esittelee 175 talviasuista ruohoa, heinää ja varpua täydentäen siten edellisen oppaan lajikirjoa 103:lla uudella lajilla.

”Tilanpuutteen vuoksi moni yleinenkin törröttäjä jäi niukalle esittelylle tai kokonaan pois. Samoin esitettiin toiveita reppuun sopivasta kenttäoppaasta. Tässä kirjassa on noihin pyyntöihin vastattu”, tiedotteessa kerrotaan.

Lajit on järjestetty ensisijaisesti kasvupaikan mukaan, ja tunnistamisen helpottamiseksi kasvin talviasun rinnalla on kunkin lajin kesäkuva.

Talvikasvio -kirjassa paljastuu kasvien hedelmien rakenteen ja siemenlevinnän salaisuudet.

Jalopähkämöt olivat huurteisessa puvussaan puutarhassa. Kuva: Säde Aarlahti