Tauti uhkaa jalostuseläinkauppaa – pälvisilsa rajoittaa siitossonnien saatavuutta keväällä

Pälvisilsan aiheuttama riski on erityisesti jalostuseläinkaupassa aiempaa suurempi. Kuvassa terve herefordsonni.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Pälvisilsan leviäminen on lisännyt tautiriskiä nautatiloilla ja eläinkaupassa. Tilojen ja muiden nautatilojen parissa toimivien on tärkeää tunnistaa muuttunut riskitilanne ja varautua sen vaikutuksiin, muistuttaa Eläinten terveys ETT ry.

Erityisesti jalostuseläinkaupassa riski on aiempaa suurempi. ETT:n mukaan on varauduttava siihen, että tartuntavapaita tai vähäriskisiä liharotuisia siitossonneja on saatavilla tulevana keväänä rajoitetusti.

Pälvisilsatartuntojen määrä maamme nautakarjoissa on kasvanut kuluneiden viiden vuoden aikana.

Tautia esiintyy 5,5 prosentilla eli noin 400 kansalliseen nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään Nasevaan kuuluvalla tilalla, kertoo ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri Hertta Pirkkalainen.

Pälvisilsaa on todettu lypsykarjoissa, lihanautatiloilla ja emolehmäkarjoissa. Alueellisesti pälvisilsaa esiintyy eniten maamme nautatiheillä alueilla, kuten Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Etelä-Savossa, Pirkkalainen kertoo.

Tautisulku voi olla hyvinkin yksinkertainen, kunhan se selkeästi erottaa likaisen ja puhtaan alueen toisistaan. Kuva: Timo Heikkala

Pälvisilsan itiöt ovat näkymättömiä ja keveitä, joten ne voivat kulkeutua eläinten, kuljetusajoneuvojen, ihmisten ja välineiden mukana huomaamatta, Pirkkalainen muistuttaa.

Taudin toteamista vaikeuttaa, että tartunnan saamisesta voi mennä viikkoja ennen oireiden ilmaantumista.

Oireiden tunnistamisen tekee hankalaksi myös se, että naudan nahassa olevien karvattomien pienten laikkujen aiheuttaja voi olla jokin muukin, esimerkiksi ulkoloinen, Pirkkalainen sanoo.

On kuitenkin erittäin tärkeä huomata ja tunnistaa pälvisilsan oireet mahdollisimman nopeasti.

”Eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä nopeasti, jotta saadaan erityistilanteet Nasevaan ja suunniteltua esimerkiksi vasikkaliikenne tautiturvallisesti”, Pirkkalainen painottaa.

Pälvisilsan saneeraamiseen kuuluu pesujen ja desinfiointien lisäksi rokotukset, joita jatketaan kolmen vuoden ajan oireiden katoamisesta.

”Toinen tärkeä asia on ympäristön saneeraus eli itiöiden hävittäminen. Tämä kannattaa toteuttaa lämpimänä vuodenaikana ja kysyä eläinlääkäriltä, miten ja millä aineilla pesut ja desinfioinnit tehdään.”

ETT tukee lypsykarja- ja emolehmätilojen pälvisilsasaneerauksia korvaamalla puolet saneeraukseen liittyvien rokotusten rokotekuluista.

Korvauksen edellytyksiä ovat, että tila kuuluu Nasevaan, terveydenhuoltokäynnit on tehty ajallaan, eikä tilalla ole välitysvasikoihin perustuvaa naudanlihan tuotantoa eikä tuontieläimiä. Lisäksi tilan on tehtävä terveydenhuoltoeläinlääkärinsä ja ETT:n kanssa kirjallisesti sopimus pälvisilsan saneeraamisesta sekä saneeraussuunnitelma.

Muut kustannukset, kuten eläinlääkärikulut sekä pesu- ja desinfiointiaineet jäävät tuottajan maksettaviksi.

Saneerauskustannus 60 lypsylehmän karjassa on noin 12 500 euroa, kerrottiin ETT:n pälvisilsaa käsittelevässä seminaarissa viime vuoden maaliskuussa.

”Yleensä pälvisilsan hävittäminen tilalta onnistuu hyvin. Tauti on palannut vain yksittäisille tiloille”, Pirkkalainen kertoo.

Pälvisilsaa epäiltäessä kannattaa eläinlääkäriin ottaa yhteyttä nopeasti, jotta esimerkiksi esimerkiksi vasikkaliikenne saadaan suunniteltua tautiturvallisesti. Kuva: Tarmo Lehtosalo

Nautojen pälvisilsasieni on zoonoottinen eli se voi tarttua ihmiseen tai muihin eläinlajeihin. Tällaisia tartuntoja on ETT:n tietoon tullut vain vähän.

Tautia aiheuttavat itiöt voivat kulkeutua lemmikkien ja luonnonvaraisten eläinten karva- tai sulkapeitteessä tilalta toiselle, Pirkkalainen muistuttaa.

Kotieläintilan tautisuojaukseen kuuluu pitää luonnonvaraiset eläimet pois tuotantorakennuksista ja rehuvarastoista.

Navettakissojen ja työkoirien omistajia Pirkkalainen kehottaa pohtimaan etukäteen tilannetta, jossa tilalla todettaisiin tarttuva eläintauti. Näin löytyy omalle tilalle sopivin ratkaisu siihen, miten kissoja ja koiria estetään levittämästä tautia edelleen.

Tuottajissa pälvisilsan tai jonkin muun eläintaudin puhkeaminen saattaa aiheuttaa häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Niihin ei ole Pirkkalaisen mukaan mitään syytä. Tauti voi tulla, vaikka tautisuojaus olisi hyvin suunniteltu.

Tautitilanteesta kannattaa ja pitää kertoa avoimesti omalle meijerille, teurastamolle ja kaikille tuotantotiloissa ja tuotantoeläinten kanssa tekemisissä oleville. Näin estetään taudin leviäminen, Pirkkalainen muistuttaa.

”Tautisuojaus ei pääty tautisulkuun, vaan muukin liikkuminen tilan alueella tulee huomioida. Koneurakointi, rehuntekoporukka, lannanlevittäjä, lomittaja, sorkkahoitaja tai lypsyrobotin korjaaja tarvitsevat myös tietoa taudeista ja niiden leviämisestä.”

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän ja ETT:n yhteinen Pälvisilsa hallintaan–yhdessä onnistumme -hanke on juuri käynnistynyt, Pirkkalainen kertoo.

Hankkeessa on tarkoitus kehittää tuottajan tueksi tilatiimi, jossa esimerkiksi meijeri, tilan eläinlääkäri ja teurastamo auttavat suunnittelemaan saneerausta. Vastaavia tiimejä toimii jo nyt salmonellatilojen tukena.