Ruoantuotanto on haavoittuvinta siellä, missä tuotanto on tehokkainta, paljastaa suomalaistutkimus

Vehnäsadot pahimmillaan puolittuisivat tuotantopanosten kuten lannoitteiden saatavuuden puolittuessa. Kuva: Petteri Kivimäki

Erilaiset tuotantopanosten saatavuuteen johtavat häiriöt iskisivät koviten kaikkein satoisimpien alueiden sato-odotuksiin, selviää Aalto-yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, miten tuootantopanosten saatavuusongelmat vaikuttaisivat satoihin ja elintarvikkeiden saatavuuteen koko maailman tasolla.

”Hyödynsimme tutkimuksessa koneoppimista ja paikkatietoaineistoja mallintaaksemme vaikutuksia ensimmäistä kertaa globaalisti näin tarkassa mittakaavassa”, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja Aino Ahvo yliopiston tiedotteessa.

Kohtalokkaimmat seuraukset globaalille ruokaturvalle tulisivat satojen laskusta maapallon ruokaturvan kannalta kriittisimillä alueilla, kuten Yhdysvalloissa, Argentiinassa, Länsi-Euroopassa eteläisessä Afrikassa sekä osissa Kiinaa ja Thaimaata.

Kaikkien tuotantopanosten määrän puolittuminen johtaisi tutkimuksen mukaan esimerkiksi Argentiinassa 47 prosenttia pienempään maissisatoon. Vehnäsato pienenisi Saksassa 48 prosenttia ja Ranskassa 39 prosenttia.

”Näiden suurimmassa vaarassa olevien alueiden olisi etsittävä keinoja vähentää riippuvuuttaan tuontipanoksista, jotta lievennettäisiin mahdollisten häiriöiden vaikutusta elintarviketuotantoon. Esimerkiksi teolliset lannoitteet voitaisiin korvata kestävästi ja paikallisesti tuotetuilla orgaanisilla lannoitteilla”, tutkija Mika Jalava sanoo tiedotteessa.

Koko maailman tasolla 50 prosentin lasku tuotantopanoksissa laskisi maissisatoa 26 prosenttia ja vehnäsatoa 21 prosenttia.

Suurin vaikutus on luonnollisesti lannoitteilla. Tutkimuksen mukaan häiriö lannoitteiden saatavuudessa laskisi satoisuutta suunnilleen yhtä paljon, kuin kaikkien tuotantopanosten väheneminen yhteensä.