Humala on vaativa kasvatettava, Heikki Huhtanen sanoo. ”Käsityötä on paljon, jo tarhan rakentamisessa.” Kuva: Johannes Tervo
Video: Humalatilaa ei pysty salaamaan Ilmajoen lakealla – Valmetin tuttu malli on ”kuin suunniteltu humalatraktoriksi”
Heikki Huhtasen kaksihehtaarinen humalatila Ilmajoella on Pohjoismaiden suurin. Tänä syksynä tarhalta korjataan toinen myyntisato. Käpyjä pitäisi kertyä noin 500 kiloa.Ilmajoki
”Uskon, että jonkinmoista tiliäkin humalanviljelyllä vielä teen. Kunhan vain oikeat lajikkeet ja menetelmät löytyvät”, sanoo ilmajokelaisen Arctic Hopyard -humalatarhan yrittäjä Heikki Huhtanen. Syyskuun toisella viikolla hän korjasi Hulla Norrgård -lajikkeen käpysatoa. Kuva: Johannes Tervo”Ilmajoen lakealla humalatarhaa ei pysty pitämään salassa. Tämä näkyy aika kauas”, Heikki Huhtanen sanoo.
Kilometrien päähän!
Kahden hehtaarin alalle on pystytetty 220 pylvästä. Aiemmassa elämässään sähköjohtoja kannatelleiden tolppien välissä, kuuden metrin korkeudessa risteilee kannatusvaijerien verkko, jota kohti kasvulangoissaan kurottelee noin 4 000 köynnöstä. Niille on tukea tarjolla, sillä vaijeriverkostoa on 30 kilometrin pituudelta.
Huhtasen Arctic Hopyard -yrityksellä on Suomen ainoa kaupallisesti toimiva humalatarha. Se on myös Suomen ja koko Pohjolankin suurin. Toiseksi isoin on ruotsalaistarhaa, jossa köynnöksiä on kolmisentuhatta.
”Panimot ovat tottuneet käyttämään humalaa pellettimuodossa. Se on helppoa.”
Alajoen lakeuksilla Ilmajoen Nikkolassa sijaitseva tarha elää sadonkorjuun kiireisiä viikkoja.
Humalatarhuri Huhtanen on rakentanut Valmet 602:n kylkeen korjuukoneiston, joka katkaisee ja siirtää peräkärryyn koko köynnöksen varsineen, lehtineen ja käpyineen.
”Tämä on kuin suunniteltu humalatraktoriksi. Ohjaamokin kapenee juuri sopivasti, jotta ajo köynnösten välissä sujuu”, Heikki Huhtanen sanoo Valmet 602 -traktoristaan, jonka kylkeen hän on rakentanut korjuulaitteiston. Kuva: Johannes Tervo”Kävyt ovat saalis, jota tavoitellaan. Kaikki muu menee kompostiin.”
Tavoiteltu saalis noukitaan talteen puimurissa, josta käpyjen matka jatkuu kuivuriin. Kuivatut kävyt pelletöidään ja pakataan foliovakuumiin.
Humalankävyt ovat saalis, jota tavoitellaan. Kuva: Johannes TervoHuhtanen pelletöi koko sadon. Asiakkaiden toiveesta.
”Panimot ovat tottuneet käyttämään humalaa pellettimuodossa. Se on helppoa.”
Kahden hehtaarin alalle on pystytetty 220 puista pylvästä. Tolppien välissä, kuuden metrin korkeudessa risteilee kannatusvaijerien verkko. Vaijeriverkostoa on 30 kilometrin pituudelta. Kuva: Johannes TervoSadonkorjuu alkoi kotimaisen Suntti-lajikkeen puinnilla. Seuraavaksi valmistui ruotsalainen Hulla Norrgård.
Tarhalla huojuu neljää lajiketta. Sunttia lukuun ottamatta ne ovat ruotsalaisia.
”Aromeja voi arvioida halkaisemalla kävyn sormien välissä ja nuuhkimalla lupuliineja.”
Keskieurooppalaiset tai eteläisemmät lajikkeet kannattaa jättää kotiseuduilleen. Ilmajoen leveysasteille niitä ei hyödytä istuttaa, sillä valoisissa kesäöissä etelän humalat eivät ehdi tuottaa satoa ennen kuin syksy jo saa.
”Humala on perusluonteeltaan lyhyen päivän kasvi. Se tarvitsee kunnon yönkin, jotta ymmärtää ryhtyä ajoissa kukkimaan ja käpyjä tuottamaan. Kotimaiset ja ruotsalaiset lajikkeet ovat sopeutuneet pohjoiseen valoympäristöön.”
Kuuden metrin korkeuteen kurottava humalatarha näkyy Ilmajoen lakealla kilometrien päähän. Kuva: Johannes TervoHumala kukkii heinäkuun loppupuolelle tultaessa.
”Siihen kasvaa pörröpääkukinto, josta muodostuu käpy. Käpy on humalan emikukinto.”
Sitten onkin tarkat paikat, kun arvioidaan kypsyysastetta ja puinnin aloitusta. ”Käpyä pitää puristella ja nuuhkia. On pääteltävä, millaiset aromit ovat kehittymässä.”
Valmis käpy rahisee sormien välissä, Huhtanen kuvailee.
”Sellainen paperimainen kahina siitä kuuluu. Aromeja voi arvioida halkaisemalla kävyn ja nuuhkimalla lupuliineja.”
”Käpyä pitää puristella ja nuuhkia. On pääteltävä, millaiset aromit ovat kehittymässä.” Kuva: Johannes TervoEnsimmäisen myyntisatonsa Huhtanen korjasi viime vuonna. Nyt tarhaaja odottaa kahdelta hehtaariltaan noin 500 kilon satoa.
”Se olisi pikkuisen vähemmän kuin vuosi sitten. Viime kesänä vaivasi kuivuus, nyt ruostetaudit ovat olleet riesana.”
Harjoittelija, agrologiopiskelija Henri Huhtala ja yrittäjä Heikki Huhtanen syöttävät humalaköynnöksiä puimurin kuljettimeen. Kuva: Johannes TervoTarhan rakentamisen Huhtanen aloitti vuonna 2018. Ensiaskelet humalatarhuriksi hän otti paljon aiemmin – reilusti yli kymmenen vuotta sitten.
”Tiedonkeruuta, opiskelua, tutkimusta, verkostoitumista ja lukuisia opintomatkoja Saksaan”, Huhtanen kertoo perehtymisvaiheestaan.
”Saksa on humalanviljelyn suurvalta. Siellä on pitkät perinteet, ja Saksasta löytyy myös viljelyssä tarvittavaa teknologiaa.”
”Olen investoinut tarhanhoidon ja sadonkorjuun laitteisiin”, Heikki Huhtanen sanoo. Puimuri erottelee kävyt lehdistä ja köynnöksen muista osista. Kuva: Johannes TervoSaksalaista teko on järeä, pienen talon kokoinen puimurikin. Myös humalanviljely vaatii viljelijältä paljon teknistä osaamista: puimuri saapui Ilmajoelle osina, joista Huhtanen kokosi toimivan laitteiston.
”Kaikki on koneellistettu, mikä koneellistamaan pystytään. Käsityötä humalatarhassa riittää silti.”
Teknistä kapasiteettia riittää tarhan laajentamiseenkin. ”Kymmenen hehtaarin kokoiseksi.”
Myös humalanviljely vaatii viljelijältä paljon koneosaamista ja tekniikan tajua. Pienen talon kokoinen puimuri saapui Ilmajoelle osina, joista Heikki Huhtanen kokosi toimivan laitteiston. Kuva: Johannes TervoHuhtanen kiinnostui humalanviljelystä vuosina, jolloin pienpanimot alkoivat yleistyä.
”Jo silloin runsas vuosikymmen sitten puhuttiin, että suomalaista humalaa ei ole tarjolla. Asia alkoi kiinnostaa: olisiko tuotanto mahdollista ja olisiko sadolle ostajia?”
Kun Huhtanen alkoi tosissaan perehtyä humalanviljelyyn, Suomessa oli nelisenkymmentä pienpanimoa. Nyt niitä on noin 125.
”Saksa on humalanviljelyn suurvalta. Siellä on pitkät perinteet.”
Pienpanimoiden panimomestarit etsivät käsityöläisoluisiinsa uusia makumaailmoja ja kehittelevät omia reseptejään.
”Heillä on kiinnostus ja tahtotilakin myös kotimaisen humalan käyttöön.”
Pienpanimot ovat Huhtasen suurin asiakasjoukko.
”Toinen erittäin merkittävä ryhmä ovat kotioluiden valmistajat.”
Perustamisvaiheessa Heikki Huhtanen pohti tarkasti humalatarhan ihanteellista kokoa. ”Päädyin kahteen hehtaariin. Tämä on jo sen kokoinen, että käpysatoa ei viitsi enää käsin nyppiä.”Humalaa viljellään Suomessa vain muutaman hehtaarin alalla. Perinteitä on silti meilläkin.
”Humala on aikoinaan ollut veronmaksukasvi Pohjolassakin. Joka talosta piti toimittaa kuninkaalle humalaa, jotta pystyttiin valmistamaan olutta sotaväelle ruokajuomaksi. Ja saattoihan olut lisätä sotilaiden rohkeuttakin taistelujen tiimellykseen.”
Kotimainen viljely hiipui, kun panimot alkoivat värvätä olutmestareiksi saksalaisia ammattilaisia, jotka tuottivat humalan kotiseuduiltaan.
Humala kasvaa vauhdilla: kasvulangan varassa se venähtää kuuden metrin korkeuteen puolessatoista kuukaudessa. Käpyjä humala voi tuottaaa jo ensimmäisenä kesänään, mutta täydessä satokypsyydessä se on noin nelivuotiaana. Kuva: Johannes TervoMikä?
Humala eli salkohumala (Humulus lupus) on monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi.
Emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa. On sanottu, että mallas on oluen keho, humala sen sielu. Humala parantaa oluen säilyvyyttä ja tasapainottaa maltaan makeutta.
Humala on myös vanha rohdoskasvi.
Humalan viljelyala Suomessa on 4,7 hehtaaria (v. 2021), josta Heikki Huhtasen tarhan osuus on 2 hehtaaria.
Humala kasvaa nopeasti: kasvulangan varassa se venähtää kuuden metrin korkeuteen puolessatoista kuukaudessa.
Maanpäälliset osat lakastuvat syksyllä. Juurakko talvehtii. Humala kasvattaa joka vuosi uudet köynnökset, jotka versovat juuristosta.
Kapasiteettia riittää tarhan laajentamiseenkin, Heikki Huhtanen kertoo. ”Kymmenen hehtaarin kokoiseksi.” Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
