Suomenlampaan eri isälinjat geneettisesti lähellä toisiaan – kaikkien säilyttäminen ei välttämätöntä
Sikiävällä rodulla yksilöiden määrää on helppo lisätä, kunhan eri suvut säilyvät, muistuttaa suomenlampaan isälinjoista gradututkimuksen tehnyt Silja Jokiniemi.
Suomenlampaasta on olemassa 44 pässilinjaa. Kuva: Pia ParikkaSuomenlammas-rodulla on nykyisin voimissaan 44 pässilinjaa. Näistä kaksi on luotu 1980-luvulla pakastetuista siemenannoksista kymmenen vuotta sitten.
Vanhoja pakastettuja siemenennäytteitä on tallessa myös muista pässeistä. Näistä osa osoittautui maa- ja metsätaloustieteen kandidaatin Silja Jokiniemen pro gradu -tutkimuksen mukaan eri rotuisiksi. Joukossa oli suomenlampaiden lisäksi todennäköisesti kainuunharmaksia sekä texel-, rygja- ja oxford down -rotujen pässejä.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Jokiniemi tutki lopputyössään suomenlampaan isälinjojen geneettisiä eroja sekä sitä, voitaisiinko kadonneita isälinjoja palauttaa tai uusia isälinjoja luoda vanhojen pakastettujen annosten avulla. Elossa olevat isälinjat painottuivat tutkimuksessa löyhästi kolmeen geneettiseen ryhmään.
Vanhat siemennäytteet erosivat geneettisesti jonkin verran nykyisin elossa olevista linjoista. Tämä selittyy rodun kehittymisellä jalostuksen seurauksena. Siemennäytepässejä ei pystytty yhdistämään elossa oleviin linjoihin, koska polveutumistietoja ei ollut saatavilla.
Tutkimus osoitti, että kaikkien nykyisten isälinjojen säilyttäminen ei ole geneettisesti välttämätöntä. ”En laittaisi enää niin paljon painoarvoa kaikkien isälinjojen säilyttämiselle, vaan näkisin, että harvinaisimpien sukujen säilyttämiseen voitaisiin löytää muita keinoja”, Jokiniemi toteaa. Hän muistuttaa myös, että sikiävällä rodulla yksilöiden määrää on helppo lisätä, kunhan eri suvut säilyvät.
Isälinjojen merkitys on nykyisin aiempaa pienempi, koska lampaiden sukulaisuussuhteita on helppo tarkastaa tuotosseurantaohjelmalla.
Jokiniemen tutkimuksessa nousi esiin myös, että suomenlampaan korkean sikiävyyden vuoksi isälinjojen merkintöihin voi tulla herkästi virheitä, jotka voivat johtaa sukusiitosasteen nousuun. Sukulaisuuksia voitaisiin tarkistaa genotyypityksen avulla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
