Valvonnoissa haalarikameran pitää olla vihoviimeinen vaihtoehto – tärkeintä on luottamus viranomaiseen
On huolestuttava merkki, jos viljelijäjärjestö ehdottaa tiloilla tehtäviin valvontoihin haalarikameran kaltaisia varmistuskeinoja. Tuottajien ja viranomaisten on käytävä jatkuvaa keskustelua siitä, millaisin keinoin molemminpuolinen luottamus toisen työhön pidetään yllä.
Valvova eläinlääkäri havainnoimassa navetan olosuhteita ja eläinten hyvinvointia. Kuvituskuva. Kuva: Kimmo Haimi2.3.202604:30
Maatilalle saapuva valvoja astuu aina yksityiselle reviirille, oli valvonnan kohteena sitten eläinten hyvinvointi tai vaikkapa kasvinsuojeluaineiden varastointi, viljelytoimet pellolla tai niiden muistiinpanot. Suomalaisessa perheviljelmämallissa maatila on lähes aina omistajansa koti. Tarkastukset saatetaan herkästi kokea yksityisyyden loukkaukseksi.
Erityisesti yllätyksenä tehtävät tarkastukset – joita valvonnoista on vain pieni osa – saattavat kuumentaa tunteita tilalla, mikä on inhimillistä. Yllätetyksi tullut saattaa kokea tilanteen niin ahdistavaksi, että jälkikäteen muistikuvat tilanteesta ovat hataria. Siksi MTK:n juristi Kimmo Tammi ehdottaa valvojille kummankin osapuolen oikeusturvan vahvistamiseksi haalarikameroita samaan tapaan kuin poliiseilla ja vartijoilla. (MT 18.2.)
Maatiloja on valvottu EU:hun liittymisestä lähtien eli jo yli 30 vuoden ajan. Erityisesti alkuvaiheessa tarkastuksiin suhtauduttiin hyvin kielteisesti ja ne koettiin ammattitaidon ja rehellisyyden kyseenalaistamisena. Vuosien varrella Ruokavirasto edeltäjineen on kehittänyt valvontaa neuvonnallisempaan suuntaan. Useimmissa tapauksissa viljelijällä on myös mahdollisuus korjata havaittuja puutteita hänelle annetussa määräajassa.
Keskustelevuutta ja rakentavuutta korostaa myös Ruokavirastossa valtioneläinlääkärinä toimiva ja itsekin 15 vuotta eläinsuojeluvalvontoja tehnyt eläinlääkäri Anna Jeshoi (MT 26.2.). Kuten hän toteaa, kaiken pitää olla läpinäkyvää ja kestää ulkopuolistakin tarkastelua.
Kehittämistyö on myös tuottanut tulosta, sillä valtaosa viljelijöistä suhtautuu valvontoihin vähintäänkin neutraalisti: ne ymmärretään keinoksi varmistaa, että yhteiskunnan maksamat tuet käytetään oikein ja esimerkiksi eläimistä tai ympäristöstä huolehditaan tiloilla asianmukaisesti. Tyytyväisyydestä ovat kertoneet myös Ruokaviraston tekemät selvitykset, joiden perusteella viljelijöiden antamat arvosanat valvonnoista ovat varsin hyvät.
Luottamus valvontaa kohtaan voi romahtaa nopeasti.
Mistä sitten haalarikameraehdotuksen taustalla olevat huonot kokemukset valvonnoista kumpuavat? Se on ehdottoman tärkeää viranomaisten ja aiheesta ehdotuksen tehneen etujärjestön selvittää. Valvontaa kohtaan koetun luottamuksen rakentamiseen on mennyt pitkään, mutta se voi romahtaa nopeasti. Tästä käy erinomaiseksi esimerkiksi maidontuottaja Sari Teeriojan MT:n haastattelussa mainitsema tapaus, jossa valvojat mustamaalasivat viljelijöitä somepäivityksissään.
Kuten Teerioja aiheellisesti huomauttaa, valvontojen nauhoittaminen on järeä toimenpide, jolla voi olla myös arvaamattomia ja viljelijöiden kannalta negatiivisia seurauksia. Ennen kuin sellaiseen lähdetään, kaikki muut keinot luottamuksen ylläpitämiseen on käytävä ensin läpi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
