Roger Lindroosin tilalla, idätyslaatikoiden keskellä, perehdyttiin perunantuotannon työvaiheisiin.
Voisiko perunasta puhua kuin hienoimmista viineistä?
Nyt etsitään keinoja, joilla peruna nousisi tylsästä peruselintarvikkeesta halutuksi herkuksi.
Perunaista nachopeltiä maisteltiin Hultan tilalla ensin varovasti, mutta pian sen todettiin vievän kielen mennessään. Vuorossa Suvi Seppänen. Kuva: Kari Salonen"Annabelle, se on upea lajike! Maukas ja täyteläinen, ihan kuin siinä olisi se perunan kanssa usein syötävä voinokare jo sisällä!"
Näin kuvailee suosikkilajikettaan raaseporilainen perunanviljelijä Roger Lindroos.
Viinintuntijat hifistelevät vuosikerroilla ja makuvivahteilla. Samalla tavoin voitaisiin vertailla perunalajikkeita, sillä niissä riittää luonne-eroja.
Perunan imagossa pitäisi kaiken olla kunnossa: sen vesi- ja hiilijalanjälki ovat pienet, se on terveellistä lähiruokaa ja vieläpä edullista.
Siitä huolimatta peruna koetaan arkiseksi ja vähän tylsäksi tuotteeksi. Varsinkin nuoret katsovat, että siitä on vaikea keksiä mitään uutta valmistettavaa. He myös pitävät keittoaikaa liian pitkänä – on helpompi valita riisi tai pasta.
Miten kuva saataisiin muuttumaan ja nuoret kiinnostumaan perunasta? Sitä pohditaan nyt osana Potkua perunasta -projektia.
Projektissa ovat mukana MTK-Varsinais-Suomen varhaisperunatoimikunta ja MTK, SLC, Elo-säätiö ja Ruokatieto.
Laurea-ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden restonomiopiskelijat on värvätty keksimään keinoja, joilla kohteeksi valittu 16–30-vuotiaiden ikäryhmä saataisiin kiinnostumaan perunasta.
Miksi noin kapea ikäluokka? "Sitä vanhemmilla on jo olemassa suhde perunaan", Laurean lehtori Miia Vakkuri toteaa.
Opiskelijat kuuluvat kyseiseen ikäluokkaan itsekin, joten heidän on helppo samaistua kohderyhmään.
Apuna opiskelijat käyttävät palvelumuotoilun oppeja. Mitä se sitten mahtaa olla?
"Teollinen muotoilu on vanha ja tuttu asia. Se oli apuna jo esimerkiksi ensimmäisten Fordien suunnittelussa", Vakkuri alustaa.
"Sitten autoon astui nainen ja kysyi, mihin täällä huulipuna sijoitetaan. Siitä lähtee palvelumuotoilu, käyttäjän tarpeiden ymmärtämisestä ja niihin vastaamisesta."
Perunalla se tarkoittaa monen asian miettimistä: Millaisia tuotteita kaivataan, miten ne pakataan, miten markkinoidaan ja millainen tarina tuotteisiin liitetään.
"Miten nostetaan peruna sille tasolle, että kaikki haluavat ostaa sitä", Vakkuri kiteyttää.
Tähän mennessä opiskelijat ovat tutkineet perunatuotteita ja kauppojen tarjontaa sekä tehneet pienimuotoisen kuluttajakyselyn.
"Innostus on kasvanut koko ajan ja moni on todennut, että perunastahan saa vaikka mitä!" Vakkuri kertoo.
Keskiviikkona oli vuorossa tutustuminen perunan alkulähteisiin Roger Lindroosin ja Matti Kipinoisen tiloilla Raaseporissa.
Joukko kuunteli hartaasti, miten monta työvaihetta perunan viljelyyn ja kauppakunnostukseen liittyy ja millaisia riskejä esimerkiksi keväthallat tuovat varhaisperunalle.
Moni pää nyökytteli, kun Kipinoinen kysyi, onko ruuan kotimaisuus opiskelijoille tärkeää.
Käsitys perunan tylsyydestä sai kyytiä, kun vieraat pääsivät maistamaan Kipinoisen pitopalvelusta tilaamaa nachopeltiä.
Sen nachot eivät olleet maissilastuja vaan ohueksi viipaloitua kuorellista Annabelleä. Lisänä ruuassa oli cheddar-juustoa, paprikaa, sipulia ja korianteria.
"Hyvää!" "Tosi hyvää!" "Aivan älyttömän hyvää", kuuluivat spontaanit kommentit.
Salon Perniössä toimiva PitoPastantti on siis jo keksinyt yhden menestysreseptin, joka on nuorten makuun. Eiköhän niitä löydy projektin edetessä muitakin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
