Mihin se katosi?
Viime vuoden alkupuolella suomalaisia kohtasi ruokakaupoissa outo näky: kauppojen naudanjauhelihahyllyt ammottivat tyhjyyttään.
Lihapullien ja makaronilaatikon ystäville tilanne oli hämmentävä, olemmehan jauhelihakansaa: jokainen suomalainen kantaa kotiin lähes 18 kiloa jauhelihaa vuodessa.
Valtaosa lihaksi kasvatettavista naudoista tulee maitotiloilta. Tämä on yksi suurimmista syistä jauhelihapulaan.
Naudanjauhelihan saatavuusongelmat ovat seurausta kulutuksen kasvun ja tuotannon pitkäaikaisen vähenemisen yhteentörmäyksestä.
Yksi syy vallitsevaan tilanteeseen on, että Suomessa maidontuotannon ja naudanlihantuotannon kohtalonyhteys on poikkeuksellisen vahva muuhun Eurooppaan verrattuna. Valtaosa lihaksi kasvatettavista naudoista tulee maitotiloilta.
Maitotilojen määrä on vähentynyt rajusti mutta samaan aikaan lehmien keskituotos on noussut. Maitoa on riittänyt jalostavan teollisuuden tarpeisiin mutta vasikoita ei enää synny entiseen tahtiin.
2020-luvun tienoilla sekä maidon- että naudanlihantuotannon kannattavuus alkoi heikentyä toden teolla tuotantokustannusten noustessa. Naudanlihan ja maidon tuottajahinnat eivät kuitenkaan nousseet.
Tiloilla jätettiin investointeja tekemättä, osa lopetti tilanpidon. Naudanlihan tuotanto alkoi hiljalleen supistua, mutta vaikutus ei vielä näkynyt kaupoissa.
Jauhelihan kuluttajahinta on kivunnut nopeasti noin 20 prosenttia.
Vuonna 2022 Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan nosti rehu-, energia- ja lannoitekustannuksia jyrkästi syventäen tuottajien ahdinkoa.
Naudanlihan hinta nousi kaupoissa mutta samaan aikaan kulutus laski. Lihaa jäi varastoihin.
Vuotta myöhemmin naudanlihan kulutus pysytteli maltillisena, mutta kertyneiden varastojen lihaa alettiin myydä pois.
Naudanlihan kulutus kääntyi kasvuun vuonna 2024, kun kuluttajat halusivat erityisesti edullista ja monikäyttöistä jauhelihaa.
Samaan aikaan emolehmien teurasmäärät kasvoivat, kun tuotantoaan kannattavuusongelmien takia vähentävien ja siitä kokonaan luopuvien emolehmätilojen nautoja laitettiin teuraaksi.
Kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Lopulta Suomessa oltiin jauhelihapulan äärellä.
Kyse ei siis ole äkillisestä kriisistä vaan kehityksestä, jonka lopputulema on ollut näköpiirissä jo vuosia.
Lihatalot ja kauppa pallottelevat ongelman ratkaisua toinen toisilleen. Samaan aikaan tuottajat kamppailevat kannattavuusongelmien kanssa, vaikka sekä kuluttaja- että tuottajahinta ovat Suomessa nousseet.
”Teollisuuden ja kaupan näkökulmasta nykyisessä naudanlihan markkinassa ei ole välttämättä mitään ongelmaa. Hintariski kun voidaan ulkoistaa tuottajille”, toteaa hankepäällikkö Vikke Schildt MTK:sta.
Jos yksikin lihatalo valitsee tavoitteekseen pelkän kotimaan myyntimäärien ja hyllytilan maksimoinnin – kannattavuuden ja lisäarvon hakemisen sijaan – on muidenkin toimijoiden pakko seurata perässä varmistaakseen paikkansa kotimaan markkinassa, Schild sanoo.
”Riittävien vientikanavien puute lukitsee kaikki toimijat tähän samaan kilpajuoksuun.”
Viime viikkojen aikana jauhelihan kuluttajahinta on kivunnut noin 20 prosenttia.
Suunta on oikea, mutta ei vielä korjaa tilannetta, toteaa tutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta.
”Nosto ei riitä kattamaan naudanlihan tuotantokustannusten nousua tuottajalle. Markkina ei ole kestävällä pohjalla, kun alkutuottaja saa hädin tuskin kustannuksensa katettua.”
Kuluttajahinnan korotus ei välttämättä näy suoraan tuottajahinnan nostona. Teollisuus ja kauppa neuvottelevat keskenään hinnoista. Syntyvän katteen jakautuminen määrittyy neuvottelupöydissä, joihin alkutuottajalle ei ole pääsyä.
Kauppa on keskittynyt kahdelle toimijalle, K- ja S-ryhmille, saksalaisen Lidlin rooli ei ole yhtä merkittävä. Teurastus ja lihanjalostus on naudan osalta suurelta osin sekin kahden ison käsissä: Atria ja HK Foods. Kolmantena tulee Snellman.
”On mahdollista, että tilapäisiä saatavuuskatkoja voi esiintyä myös jatkossa.”
K- ja S-ryhmät eivät kerro hintaneuvotteluista teollisuuden kanssa kilpailuoikeudellisiin syihin vedoten.
Lidlissä jauhelihaa on ollut tarjolla kilpailijoita paremmin, ja ketju avaa tilannetta kilpailijoitaan avoimemmin.
”Lidl nosti viime kesänä lihataloille maksamaansa hintaa kesken sopimuskauden varmistaakseen paremman saatavuuden”, kertoo Lidlin ostopäällikkö Hannes Herbst.
Kaupoilla on edelleen vaikeuksia saada täydennystä jauhelihahyllyihin.
Esimerkiksi S-ryhmän marketkaupan tuoteryhmäjohtaja Heidi Salmi kuvaa tilannetta haastavaksi mutta korostaa, että pula ei liity erityisesti S-ryhmään tai edes kaupan alaan.
MT Liven vieraana tammikuussa (MT 23.1.2026) ollut SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine kuitenkin myönsi, että kauppa on ollut yhtenä jauhelihapulan aiheuttajana. Hänen mukaansa kyse on kaupan ja teollisuuden kovasta kilpailusta, kansainvälisestä markkinasta ja varautumisesta. Avainasemassa on tuottajien kanssa neuvotteleva teollisuus.
Viime vuoden maaliskuussa (MT 25.3.2025) K-ryhmän tavarakaupasta vastaava johtaja Harri Hovi kertoi keskusteluista ja yhteistyön tiivistämisestä lihatalojen kanssa
MT:n nyt kysyessä, onko yhteistyötä saatu tiivistettyä, Hovi vastaa: ”Olemme tiivistäneet yhteistyötä lihatalojen kanssa entisestään ja keskustelleet lihatalojen kanssa laajasti koko ruokaketjua koskevista asioista.”
Tämän tarkemmin hän ei avaa, millaisesta yhteistyöstä on kyse.
Naudanlihan tuottajahinta on Suomessa noussut vuoden 2025 aikana yli 30 prosenttia mutta laahaa edelleen muuta EU:ta jäljessä.
Atria ja HK Foods eivät kommentoi kilpailuoikeudellisiin syihin vedoten, ovatko saaneet kaupan kanssa neuvoteltua hinnankorotuksia mutta kertovat korottaneensa tuottajahintaa.
Esimerkiksi Atria on viime vuoden alusta nostanut lehmän tuottajahintaa noin 70 prosenttia sekä hiehon ja sonnin noin 40 prosenttia.
”Tämä on hyvä alku, muttei kata vielä kustannusten nousua tiloilla”, kertoo Atrian lihaliiketoiminnasta ja viennistä vastaava johtaja Markku Hirvijärvi.
Myös HK Foods on korottanut tuottajahintoja useita kertoja, kertoo yhtiön lihaliiketoiminnasta vastaava johtaja Mikko Järvinen.
Miksi naudan tuottajahinta korotuksista huolimatta on takamatkalla muuhun EU:n verrattuna?
EU-markkina on jakautunut kahtia ja on olemassa kaksi eri hintatasoa: halal-liha ja ei-halal, Hirvijärvi toteaa.
”Halal-lihan hinta on merkittävästi korkeampi. Viime vuosien aikana esimerkiksi vienti Pohjois-Afrikkaan on kasvanut merkittävästi.”
Malttia naudanlihan tuottajahinnannousuun on tuonut edellisen inflaatiopiikin vaikutukset, selittää puolestaan HK Foodsin Järvinen viitaten muutaman vuoden takaiseen tuotantopanosten kallistumiseen, jota Ukrainan sota kiihdytti.
”Tuolloin naudanlihan hintojen noustessa kysyntä hidastui niin voimakkaasti, että vielä vuoden 2024 alussa nautavarastot pullistelivat, ja nautaa myytiin paljon tarjoushinnoin.”
Lihatalot koettavat helpottaa nautapulaa kannustamalla tuottajia kasvattamaan eläimiään aikaisempaa kauemmin, jotta ruhopaino nousee.
Kasvuajan pidentäminen lisää tuottajien kustannuksia, koska eläimiä pitää esimerkiksi ruokkia kauemmin.
”Tilanne on valitettava, emme pääse markkinan korkeimpiin hintoihin johtuen markkinoiden kaksijakoisuudesta”, Hirvijärvi Atrialta kommentoi.
Naudanjauhelihapula täyttää siis pian vuoden. Osa kuluttajista on siirtynyt käyttämään muita jauhelihalajeja tai siipikarjatuotteita sekä kala- ja maito- ja kasvisproteiinia sisältäviä elintarvikkeita, kauppaketjut kertovat.
Vaikka naudanlihantuotantoa päätettäisiin nyt lisätä, se näkyisi markkinoilla vasta muutaman vuoden kuluttua. Lehmä poikii ensimmäisen kerran noin kaksivuotiaana, ja vasikan kasvattaminen teuraaksi vie noin 1,5–2 vuotta.
Jos kotimaista naudanlihaa halutaan, tuottajilla pitää olla varmuus tulevaisuudesta. Varmuuden luomisen avaimet ovat lihatalojen ja kaupan käsissä.
- Osaston luetuimmat
