"Tästä rahtarille simulaattori" - ylistarolainen raskaskonekauppa kääntää katseet

Myytävät peräkärryt ovat valtatien varressa. Muutostyöt vehkeisiin Matti Koski toteuttaa muutaman kilometrin päässä hallissa Sutelassa. Kuva: Kirsi Haapamatti

Tanssi on Matti Kosken paras harrastus. – Jaksan tanssia loputtomasti. Monet Suomen tanssilavat ovat tulleet tutuiksi. Ja aina tulee tuttuja ihmisiä vastaan. Kuva: Kirsi Haapamatti

– Yksikään ei ole myymättä jäänyt, Matti S. Koski sanoo.

–Aikajänne voi olla pitkäkin, mutta aina on kaupat lopulta tehty.

Koski on kaupannut rekkojen peräkärryjä, vaihtolavoja, trukkeja, trailereita ja rekan hyttejä jo viiden vuosikymmenen ajan. Mies laskeskelee, että hänen tuunaamiaan ja myymiään peräkärryjä on maamme teillä viitisen kuutisen sataa liikenteessä tänäkin päivänä. Itseoppinut seppä korjaa, muuttaa ja asentaa ”romun kuin romun” toimivaksi.

Matti S. Koski on ollut yrittäjämielinen aina. 1960-luvun lopulla hän pyöritti perheensä kanssa kahvila-huoltamoa Ylistaron ja Lapuan rajan tuntumassa. Ennen kahvilanpitoa Koski oli työskennellyt Tielaitoksella. Lisäksi hän teki kuljetuskeikkaa kuorma-autolla. Raskas kalusto oli siis jo tuttua. Kahvila-huoltamo -rakennuksen takana Koski hitsaili ostamaansa peräkärryä uuteen uskoon.

– Se oli ensimmäinen kärry. Hitsasin sitä auki ylhäältä alas eli väärin. Juuri silloin baarin pihaan sattui tulemaan mies, joka katseli tekemistäni aikansa ja kysyi sitten, saako auttaa. Kysyin että no mikäs mies se sinä olet, anna mennä vain. Mies oli Hannu Koski, joka oli saanut hitsausoppinsa tekemällä töitä öljykentillä. Siinä oli hitsauskurssini. Sen jälkeen olen kaikki opetellut tekemällä.

Kahvilanpito jäi, ja Matti Koski alkoi kiinnostua peräkärrykaupasta enemmänkin. Jonkin verran kalustoa hän hankki työkontaktiensa kautta Scanialta ja Sisulta, mutta ajoneuvoja kuulutettiin myös lehti-ilmoituksilla.

– Maaseudun Tulevaisuus oli loistopaikka ilmoittaa. Puhelimessa sovittiin aika ja paikka ja niin lähdettiin.

Kahdeksankymmentäluvulla Kosken raskaskonekauppa eli kulta-aikaansa.

– Minulla oli miehiä töissäkin, parhaimmillaan seitsemän kahdeksan. Saatoimme ajaa viittäkin rekkaa jonossa toiselta puolelta Suomea. Jotkin rekat olivat ajokunnossa, jotakin tavaraa tuotiin kuljetuslaveteilla.

Kalustoa on ostettu kaikenlaiseen kuljetukseen: viljan- ja soranajoon, tukkien ajoon, varastoksi, laveteiksi. Onpa käytöstä poistettu rekan hytti kelvannut leikkimökinkin korvikkeeksi.

– Vuosien mittaan on ollut nousuja ja laskuja, kuten yrittämisessä on aina. Nyt yritykseni elää kuitenkin jäähdyttelyaikaa. Tavara ei liiku, enkä pidä suurta varastoa. Maatalouden ahdinko näkyy, ei maanviljelijöillä ole varaa hankkia mitään. Jos kuitenkin saisin valita, en tekisi mitään toisin. Olen aina halunnut olla oman itseni herra. Yrittämisessä on viehätyksensä. Kuitenkin pidän hyvänä juttuna, etteivät lapseni ole lähteneet jatkamaan tätä romubisnestäni.


Matti Kosken tunnistaa kauppamieheksi jo ulosannistaan. Piipahdus ylistarolaiseen ravintolaan lounasaikaan paljastaa, että Kosken tuntevat kaikki.

– Ihmisten tapaaminen on kaupanteossa ollut aina parasta. Tykkään haastaa ja räiskyä joka suuntaan. On ollut antoisaa tavata niin paljon erilaisia ihmisiä. Kaupanteon ansiosta minulla on tuttuja joka puolella. Periaatteeni on, että kohtelen kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Ihan sama, ovatko he herroja vai kolmevuotiaita.

Muutama vuosi sitten Koski vuokrasi Ylistarontien varrelta pellonpalan. Siinä on mainio näyttelykenttä myytäville peräkärryille. Kärryjen kyljissä on Kosken käsin maalamia humoristisia mainoslauseita. Ne herättävät huomion, niin hyvässä kuin pahassa.

– Kerran joku suomen kielen asiantuntija soitti ja valitti, että kohtelen suomen kieltä kaltoin. Mutta minua vain nauratti.

Kärrykenttäkin sieppaa joitakuita. Koski kertoo kaupungin ympäristölautakunnan vaativan alueen tyhjennystä vehkeistä.

– Vaikka on maanomistajan lupa ja romut ovat siististi ja heinäkin pidetään matalana. Yrittämistä ei tässä maassa katsota hyvällä, Koski miettii.

Yrittämisen lisäksi Koski on ollut mukana politiikassa.

– Kokoomuksessa takapiruna nelisenkymmentä vuotta. Politiikassa minulla on tämä erilainen hattu, Koski sanoo ja vaihtaa tavaramerkkinsä baretin väinämöisen lakkiin.