Samu Laitila luottaa ruoantuotannon tulevaisuuteen. Kriisit muistuttavat, että kotimaista tuotantoa pitää vahvistaa. Ruoan vientiin pitää myös pystyä satsaamaan enemmän, hän vaatii. Kuva: Johannes Tervo
Nuori viljelijä puntaroi tilan jatkamista monelta kantilta – ”Toiminnan pitää olla kannattavaa, se ei saa olla pelkkä loputon velkavankeus”
Teuvalainen Samu Laitila uskoo maatalousyrittäjyyden tulevaisuuteen ja valmistautuu ottamaan vastuun kotitilan kehittämisestä. Yhteiskunnan on tarjottava vahvempaa tukea nuorille tuottajiksi ryhtyville, hän sanoo.Teuva
Epävarmuus ja jatkuva maatalouden alistaminen eivät lisää nuorten motivaatiota ryhtyä tilan jatkajaksi. Yhteiskunnan pitää osoittaa selvemmin tukea nuorille viljelijöille, sillä ruoantuottajia tarvitaan jatkossakin, sanoo Samu Laitila. Kuva: Johannes TervoTeuvalainen 22-vuotias Samu Laitila on työskennellyt kotitilallaan maaseutuyrittäjäopintojensa jälkeen. Nyt hän laatii ratkaisevia laskelmia tulevaisuudesta, sillä suunnitelmissa on toteuttaa sukupolvenvaihdos lähiaikoina.
Tilalla viljellään kauraa ja ohraa, lisäksi pienempiä aloja vehnää ja hernettä.
Haastavat ajat pistävät miettimään, riittääkö riskinottohalu ja into tilan kehittämiseen.
”Laskelmia on vireillä. Tarkkaan pitää miettiä, onko järkevää ottaa tila vastuulleen. Toiminnan pitää olla kannattavaa ja sillä pitää elanto tienata, se ei saa olla pelkkä loputon velkavankeus. Tässä kun seuraa ennusteita tulevan syksyn viljanhinnoista ja miettii, millä hinnalla lannoitteet on ostettu, ei hyvältä näytä”, hän pohtii.
Tukiehtoja muutamalla voitaisiin maatalouden tilannetta helpottaa, mutta markkinat ratkaisevat, mikä kannattaa. Laitila miettii tilan tuotannon monipuolistamista ja hajauttamista.
”Jatkuva epävarmuus tekee vaikeaksi arvioida pitkällä tähtäimellä, mikä kannattaa omalla tilalla ja millaisia valintoja tuotantosuunnista pitäisi tehdä. Vuodessa, parissa markkinat voi heilahtaa mihin suuntaan vaan.”
Tulevaisuutta silmällä pitäen Laitilan tilalla on ostettu peltoa ja investoitu koneisiin.
”Se on jatkamisen edellytys, että toimintaa on kehitetty koko ajan, isäni toimesta. Turvetuotannon osalta meillä on kolme vuotta lupaa jäljellä, jatko on avoimena. Tässä tilanteessa pitää miettiä sille korvaajaa. Kaivinkoneurakointi on varmasti yksi suunta, eläintuotantoakin harkitsen”, hän kertoo.
Tilan tärkeä tulolähde on kuiviketurve, jonka tuotannon tulevaisuus näyttää epävarmalta.
”Turvetuotanto on ajettu ahtaalle. Keskustelu turvemaista ja ilmastopäästöistä unohtaa, että turve on omavaraisuuden takaavana energianlähteenä merkittävä ja kuiviketurve on lintu- ja karjatiloille korvaamatonta eläinten terveyden kannalta”, Laitila muistuttaa.
”Tuotannossa on muutama prosentti Suomen soista, ja nekin jatkavat noston loputtua hiilinieluina toimimista metsitettynä, pelloksi muutettuna tai kosteikkoina.”
”Jatkuva epävarmuus tekee vaikeaksi arvioida pitkällä tähtäimellä, millaisia valintoja tuotantosuunnista pitäisi tehdä.”
Laitila suhtautuu kuitenkin luottavaisesti viljelyn tulevaisuuteen, sillä ruokaa ja energiaa tarvitaan aina. Maatalouden ja ympäristön vastakkainasettelua hän ei ymmärrä.
”Maasta ja ilmastosta huolehtiminen on elinehto, sillä niistä viljelijät elävät. Koko ajan koitetaan paremmin tehdä ja kehittyä. Pörriäis- ja lintupeltoja tarvitaan, ja on hyvä, että niitä lisätään. Auringonkukkaa on tulossa tänä kesänä omallekin pellolle.”
”Tuki pitää kumminkin kohdentaa ensi sijassa ruoantuotantoon, kotimaisen tuotannon ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Ilmastoviljely ei ruoki ketään”, Laitila sanoo.
”Tilakohtaisten ratkaisujen salliminen on viljelyssä oleellista.”
Laitila toteaa, että alan tietty epävarmuus on hyväksyttävä, kun maatalousyrittäjäksi ryhtyy.
Avoin, oppimiseen innostunut asenne on menestyksen edellytys. Pärjätäkseen pitää tilan tuotantoa kehittää monipuoliseksi.
”Jatkuvaa kouluttautumistahan tämä työ on. Oikeiden valintojen tekemiseksi on välttämätöntä hallita monimutkaistuneet tukiehdot. Pitää myös osata hakea säästöjä ja tehokkuutta käytännön yksityiskohdista. Esimerkiksi täsmälannoitus kiinnostaa, samoin typpeä sitovien kasvien tehokkaampi hyödyntäminen. Polttoainekuluja voi vähentää miettimällä ajotekniikoita.”
”Jokainen tila on omanlaisensa ja niissä toimii eri toimenpiteet. Tilakohtaisten ratkaisujen salliminen on viljelyssä oleellista”, Laitila summaa.
Laitila muistuttaa, että pieniäkin tiloja tarvitaan. Ruoantuotantoa ei voida yksittäisten suurtilojen varaan laskea.
”Pieniä 50 hehtaarin tiloja tarvitaan myös, että tuotanto on hajautettua. Nuoren viljelijän tukea ei saa rajoittaa tilakoon mukaan. Pienestä tilasta pitää olla mahdollista lähteä liikkeelle ja kehittää toimintaa.”
Samu Laitila peittelee kuiviketurveaumaa kaverinaan Usva-koira. Turvetuotanto on tilan merkittävä tulonlähde. Epävarmuuden leimaamalle tuotantosuunnalle on mietittävä nyt korvaajaa, sanoo Laitila. Kuva: Johannes TervoMaatalouspolitiikka pistää nuoren mietteliääksi. Valtion tulee huolehtia ruoantuotannon edellytyksistä eikä vaikeuttaa toimintaa.
”Päätöksenteossa toimitaan kuin tuuliviiri ja tarkastellaan asioita kapeakatseisesti. Ennallistamis- ja metsäkatoasetusten kaltaiset järjettömyydet ihmetyttävät.”
Laitila muistuttaa, että nuoria tarvitaan alalle. Epävarmuus ja jatkuva alistaminen eivät kuitenkaan rohkaise ja lisää motivaatiota tilan jatkamiseen.
”Kansallisessa päätöksenteossa pitää huolehtia ruoantuotannosta ja viljelijöistä. Etenkin nuorten maatalousyrittäjien asemaa pitää parantaa ja tukea. Nuorten uusia näkemyksiä tarvitaan tuotannon kehittämiseen. Nuoria tarvitaan yhtä lailla myös päätöksentekoon.”
Aktiivinen nuori mies toimii itse luottamustehtävissä kunnanvaltuustossa ja MTK:n paikallisyhdistyksessä.
”Vaikuttaminen kiinnostaa. Yhteistyöhön ja kompromisseihin pitää olla valmis, sillä yksin harvoin saa päätöksenteossa asioita läpi”, hän päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
