Maisemanhoitoalueilla kasvatettu kilinliha villitsi kuluttajat Ruotsissa: ”Enemmän on kysyntää kuin pystyn lihaa tarjoamaan”, kertoo yrittäjä Anna Sundberg
Lypsykuttujen määrä naapurimaassa on kasvanut, mutta pukkikilien kasvattajista on pulaa Ruotsissa kuten Suomessakin.
Anna ja Niklas Sundberg käyttävät paljon aikaa kilien kanssa etenkin silloin, kun ne ovat vasta tulleet syntymätiloiltaan maisemalaitumille. Kuva: Anna SundbergMaisemanhoitoalueilla kasvaneiden kilien liha on saavuttanut suuren suosion Ruotsissa.
”Enemmän on kysyntää kuin pystyn lihaa tarjoamaan”, kertoo yrittäjä Anna Sundberg.
Sundbergin yritys tuottaa maisemanhoitopalveluja Huddingessa Tukholman liepeillä. Hän on todennut, että vuohet ovat erittäin hyviä maisemanhoitajia.
”Ne kulkevat paljon ja napsivat syötävää sieltä täältä. Mikään maasto ei ole niille liian hankala, eivätkä ne tallaa paljon.”
Maisemanhoitopalvelun ohessa syntyy kysytty sivutuote: luonnonlaitumella kasvaneen kilin liha.
”Myymme monimuotoisuutta. Sen sivutuotteena syntyvä kilinliha on lähes ilmastoneutraalia, koska kilit tulevat vuohenmaitoketjusta, jossa ne muuten olisivat hävikkiä.”
Sundberg kasvattaa vuosittain noin 170 pukkikiliä, jotka tulevat monelta eri tilalta. Menossa on kuudes vuosi kilien parissa.
Uusille kasvattajille olisi Ruotsissa kova kysyntä samoin kuin Suomessa. Lypsykuttujen määrä maassa on kasvanut nopeasti viime vuosina.
”Potentiaalia olisi hirveästi. Mekin voimme vaikka tuplata kasvatusmäärän, jos pukkikilejä löytyy lisää tarpeeksi läheltä.”
Sundbergin arvion mukaan noin viidennes syntyvistä pukkikileistä päätyy lihantuotantoon. Kasvattajia on alle 50, ja näistä osalla määrät ovat hyvin pieniä. ”Arvelen, että olemme Ruotsin suurin lihakilien kasvattaja.”
Sundbergeilla on kileille käytössä yhteensä yli sata hehtaaria maisemanhoitoalueita, joita eläimet laiduntavat 50–60 kilin laumoissa.
Suurimmat lohkot ovat 12 hehtaaria. ”Monet ovat vanhoja laitumia, joiden monimuotoisuudesta karja on huolehtinut aikoinaan. Nyt se tilanne yritetään palauttaa.
Kilit saapuvat kasvattajalle juottokauden jälkeen eli kahden kuukauden ikäisinä. Koska tilalla ei ole aikuisia vuohia, pariskunta itse opettaa kilit laiduntamaan kulkemalla niiden kanssa maastossa useita kertoja päivässä. He seuraavat, että joukko laumautuu ja kaikki pysyvät mukana.
”Se on työläin vaihe, askeleita tulee muutamassa viikossa valtavasti.”
Alkuvaiheessa eläimille annetaan myös hiukan kauraa. ”Myöhemmin kilit tulevat luokse viheltämällä. Tarkistamme laumat päivittäin.”
Vuohet mielletään usein koviksi karkailemaan, mutta Sundbergin mukaan se ei ole ongelma.
”Kun laitumella on paljon ruokaa ja oma lauma, eläimet eivät lähde sieltä. Ehkä karkailu on ennemmin ihmiseen leimaantuneiden harraste-eläinten ongelma. Joskus laitumella sattuu onnettomuuksia, jotka liittyvät yleensä hyppimiseen.”
Sundberg toivoo, että vuohien laiduntaminen olisi mahdollista myös ilman aitoja.
”Kaikkia paikkoja ei vain pysty aitaamaan. Ehkä vanha malli paimenista koirineen voisi nousta uudelleen käyttöön”, hän pohtii.
Kilien teurastukset alkavat lokakuussa ja jatkuvat marraskuulle. Eläimet viedään teurastamolle suoraan laitumelta, eli kasvatusrakennuksia ei tarvita.
Pääosa kasvateista on ruotsinvuohia. Ruhopainot ovat tänä vuonna olleet 10–12 kiloa, mihin Sundberg on tyytyväinen.
Hän myy lihan Reko-renkaiden kautta sekä bokseina, jotka noudetaan suoraan teurastamolta.
Asiakkaista suurin osa on Sundbergin mukaan ”tavallisia ruotsalaisia, jotka arvostavat eettistä tuotantoa ja ovat löytäneet hyvän lihan”. Yksi kuluttajaryhmä ovat intialaiset, jotka ovat tottuneet käyttämään vuohenlihaa.
Boksissa ostetun kilinlihan hinta kuluttajille on 20–25 euroa kilolta leikkuusta riippuen. Erillisistä arvo-osista Sundberg pyytää 40–50 euroa kilolta.
”Teurastuskulut ovat isot, joten lihaa ei voi myydä halvalla.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
