Kansalliskoira valloitti eränkävijän sydämen: "Muita koiria ei ole ollut, eikä varmaan tulekaan"

Suomenpystykorva Metsokorven Eppu on jo kokenut linnunhaukkuja. Viime viikon maanantaina metsä ei kuitenkaan antanut saalista. Kuva: Pekka Fali

Karoliina ojentaa Karille yhdistelmäaseen tämän repusta, kun koiran haukku alkaa kuulua. Kuva: Pekka Fali

Lintujahti on Sarajärville koko perheen harrastus. Eevalla ei ole asetta eikä metsästyskorttia, mutta hän tykkää kulkea mukana ja sienestää. Kari on kulkenut metsällä koko ikänsä ja Karoliina parikymppisestä saakka. Kuva: Pekka Fali

Taivalkoskelainen Kari Sarajärvi on pitkän linjan pystykorvamies. Hänellä on ollut seitsemän suomenpystykorvaa.

"Muita koiria ei ole ollut, eikä varmaan tulekaan", Sarajärvi toteaa.

Kansalliskoiraksi valitun rodun sekä perinteisen pystykorvalla metsästämisen kulttuurin turvaaminen on hänelle tärkeää.

Ensimmäisen koiransa Sarajärvi hankki vuonna 1984, pian sen jälkeen, kun oli muuttanut töiden perässä Taivalkoskelle.

Paikalliset houkuttelivat Sarajärven koirineen linnunhaukkukokeisiin. Siitä asti hän on ollut aktiivisesti mukana koetoiminnassa.

Haukkukokeet ovat tärkeitä suomenpystykorvan jalostuksessa, jotta rodussa säilyvät hyvät metsästysominaisuudet.

Tulevana viikonloppuna 6.-7.10. Syötteellä Sarajärvi toimii ylituomarina Haukkuottelussa, joka on suomenpystykorvien linnunhaukun SM-mittelö.

Tuomaroinnin lisäksi Sarajärvi käy itse koiriensa kanssa ahkerasti lintumetsällä.

Metsähallituksen eräsuunnittelijana työskentelevä eränkävijä on ajoittanut vuosilomansa kanalintujahdin mukaan. Vauhtia hän haki jo elokuun lopussa Ruotsin puolelta, jossa lintujahti alkaa aikaisemmin.

"Varsinkin nyt, kun on nuori koira, metsällä pitää käydä mahdollisimman paljon", Sarajärvi toteaa.

Tarhassa tulijoita tervehtii kaksi pikinokkaa: 8-vuotias Eppu sekä 1-vuotias Jose.

Epulla meriittejä riittää. Se on kaksoisvalio eli saavuttanut sekä käyttövalion että muotovalion tittelin.

Josella on vielä ensimmäinen pudotukseen päätynyt haukku kokematta, mutta intoa ja riistaviettiä riittää.

Kanalintujen metsästys mielletään monesti erakkolajiksi, jossa kaverina on korkeintaan koira.

Sarajärville se on koko perheen harrastus.

Haastattelupäivänä autoon pakkautuvat Karin lisäksi hänen vaimonsa Eeva Sarajärvi sekä heidän 29-vuotias tyttärensä Karoliina Sarajärvi.

Koirista mukaan pääsee kokeneempi Eppu.

Ei mene kauan, kun Epulla on lintu haukussa. Sarajärvi ottaa verkkaisesti aseen esiin ja laittaa panokset rihlakon piippuun.

Kiivasta haukkua jatkuu pari minuuttia, kunnes se lakkaa. Hetken päästä haukku jatkuu. Lintu on ilmeisesti vaihtanut paikkaa.

Haukku lakkaa taas ja koira palaa takaisin. Lintu oli tällä kertaa viekkaampi.

Ruska-aikana kanalinnut ovat muutenkin arkoja, kun puista lentää lehtiä. Ne eivät herkästi nouse latvaan.

Sarajärvi innostui pystykorvalla metsästämisestä jo lapsena Pudasjärvellä, kun naapurissa asuvan kaverin perheellä oli sekarotuinen pystykorva.

Ensimmäisen aseensa Sarajärvi voitti bingosta 12-vuotiaana.

"Pyssy piti laittaa isän nimiin", hän naureskelee.

Into lintujahtiin on periytynyt Karilta Karoliinalle sekä Jukka-pojalle.

Aikuiset lapset ovat opiskeluvuosiensa jälkeen palanneet Taivalkoskelle. Osasyy paluumuuttoon on se, että kuntalaisilla on vapaa metsästysoikeus valtion mailla Taivalkosken kunnan alueella.

Karoliinalla metsästyskortti on ollut kymmenen vuotta. Viime syksynä hän onnistui pudottamaan ensimmäisen metsonsa Epun haukkuun. Pitkä odotus palkittiin.

Metsäkanalintujen kannat ovat olleet heikkoja viime vuosina. Tänä vuonna poikueita näyttäisi olevan hyvin ja kannat vahvistuvat hieman.

"Onneksi metsänhoidossa otetaan entistä paremmin huomioon riistanhoito. On tehty kosteikkoja, jätetty riistatiheikköjä ja huomioitu soidinalueet", Sarajärvi toteaa.

Hän toivoo metsästäjiltä vastuullisuutta, ettei ammuttaisi liikaa kanalintuja, kun ne syksyn edetessä nousevat puiden latvoihin.

Kennelliiton mukaan suomenpystykorvien rekisteröintimäärät ovat myötäilleet lintukannan kehitystä.

Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin vain 588 suomenpystykorvapentua, kun vuonna 2004 rekisteröintejä oli 834.

Huippuvuotena 1968 rekisteröitiin 2 866 suomenpystykorvaa.

Sarajärven mukaan monet nuoret metsästäjät ovat innostuneet suurriistaa haukkuvista koirista.

Hän rohkaisee kuitenkin pohtimaan vaihtoehtona myös kansalliskoiraamme.

Moni mieltää sen kovaääniseksi räksyttäjäksi, mutta Sarajärven mukaan turhan haukkumisen voi kitkeä kieltämällä.

Suomenpystykorvan luonnettakin on jalostuksella muokattu sosiaalisemmaksi. Ainakin Eppu todistaa seurallisuutensa metsänuotiolla.

Vieraat saavat kernaasti silittää sen paksua turkkia. Tosin silitysten jälkeen se piehtaroi hajut pois varvikossa.

Sarajärville tärkeä perheenjäsen oli Riki, kaksi vuotta sitten kuollut suomenpystykorva.

Riki oli Epun tavoin kaksoisvalio ja lisäksi vuoden 2008 Haukkuottelun mestarikoira.

Perhe ripotteli Rikin tuhkat Syötteelle pitkän kuusen juurelle.

Viime syksynä Eppu sai melkein samassa kohdassa nostettua teeren ja alkoi haukkua sitä.

"Kaikilla oli olo, että Riki oli siinä tilanteessa mukana", Karoliina muistelee.

Kari Sarajärvi on vienyt paljon ulkomaalaisia vieraita lintumetsälle.

"Vieraat usein kiintyvät pystykorvaan", hän kertoo.

Eräskin saksalainen paronitar oli vieraana jahdissa, kun Pimu-koira sai koppelon haukkuun.

Sarajärvi ja paronitar konttasivat muurahaispesän taakse. Paronittarella oli matkassa haulikko, jolla hän tähtäsi lintua.

Lintu ei pudonnut vaan jatkoi matkaansa, mikä harmitti kovin paronitarta.

"Vähän ajan kuluttua Pimu istui koppelon vieressä", Sarajärvi tunnelmoi. Haavakko löytyi ja paronitar ihastui koiraan ikihyviksi.

"Metsästä ei voi tulla ottamaan, vaan täältä annetaan", Sarajärvi muistuttaa, kun Eppu hakee linnun hajuja ties kuinka monetta kertaa.

Tällä kertaa metsä ei anna lintua. Siivekkäät saavat jäädä kasvamaan.

Eppua ei harmita. Se loikkaa auton perään ja nauttii korvat luimussa, kun isäntä rapsuttaa.

Takana on taas yksi hieno päivä syksyisessä metsässä.