Isomäki: Saharan vihreä menneisyys varoittaa meitä myös Amazonian metsien haavoittuvuudesta

Vanhojen kalliomaalausten perusteella Saharassa on aikoinaan elänyt kirahveja, virtahepoja ja krokotiilejä, Risto Isomäki kirjoittaa. Kuva: Satu Lehtonen

MT Metsä|Eläimet ja kasvit

27.5.202509:00

Kolumni

Risto Isomäki

Ihmiset ajattelivat pitkään, että Sahara ei ole luonnollinen autiomaa vaan ihmisen luomus. Jossakin vaiheessa tiedeyhteisön näkemys asiasta alkoi kuitenkin muuttua. Ajatus siitä, että ihmisellä olisi jotakin tekemistä Saharan synnyn kanssa, muuttui epäsuosituksi ja viimein harhaoppiseksi.

Nykyään vallitsevan virallisen totuuden mukaan Sahara on luonnollinen autiomaa, joka on olemassa vain maantieteellisten ja ilmastollisten syiden takia. Saharalla on ikään kuin kaksi normaalia olotilaa, joiden välillä se heilahtelee: vuoroin joko suuri ruohoaro tai hyperkuiva hiekka-­aavikko.

Olen kuitenkin alkanut epäillä, että vanha kansanviisaus ihmisen synnyttämästä Saharasta pitää sittenkin paikkansa ja että tiedeyhteisö on vain unohtanut asiasta kertovat todisteet.

Toissa kesänä löysin lahtelaisesta Aleksis K. -antikvariaatista Saharan kalliopiirrokset -nimisen vanhan kirjan. Kirjan esille tuomien tietojen valossa Sahara alkaa jälleen näyttää ihmisen synnyt­tämältä.

Ranskalainen professori Henri Lhote tutki siirtomaakaudella Algerian vuoristojen vanhoja kalliomaalauksia ja kirjoitti niistä Saharan kalliopiirrokset -kirjan. Eri puolilta Saharaa on löydetty satoja tuhansia kalliomaalauksia. Osa niistä esittää virtahepoja, krokotiilejä ja uivia ihmisiä. Näiden kuvien perusteella Saharassa olisi ollut jokia ja järviä.

Eri puolilla Saharaa on myös suuret määrät norsujen, kirahvien sekä erilaisten korkealta syövien antilooppien kalliomaalauksia. Kyseiset lajit syövät vain puiden lehviä ja voivat elää vain metsissä tai ainakin suhteellisen runsaspuustoisilla seuduilla.

Kalliopiirrosten valossa näyttäisi siltä, että Sahara ei muutama tuhat vuotta sitten ollut puhdas ruohoaro vaan monimutkainen metsien ja ruohomaiden mosaiikki. Siis vähän niin kuin Eurooppakin on uuden tutkimuksen mukaan ollut ennen ihmistä.

Mutta jos Saharassa on ollut metsiä vielä muutama tuhat vuotta sitten, missä kaikki puut nyt ovat? Miksei hiekkadyyneistä pistä kauan sitten kuolleiden puiden rankoja?

Henri Lhoten kirja selittää myös tämän seikan, joka on ollut tärkein Saharan metsäistä muinaisuutta vastaan puhunut havainto. Hänen kirjassaan on valokuvia tuaregeista ja beduiineistä, jotka pienivät hiekan keskellä tuolloin törröttäneitä suuria puita haloiksi. Lhote totesi omana aikanaan, ettei menisi enää pitkään, ennen kuin Saharan viimeisetkin puut olisivat kadonneet.

Jos miljoona paimentolaista on sytyttänyt joka vuosi muutamia kymmeniä miljoonia nuotioita, ne ovat helposti ehtineet muutaman vuosituhannen aikana niellä kaikki Saharan vanhat, pystyyn kuolleet puut sitä mukaa kuin niitä tuli esiin hitaasti eteenpäin vaeltavista hiekkadyyneistä.

Saharan kalliopiirrokset eivät edusta yhtä ja samaa sivilisaatiota, vaan niissä on eri aikakausille ajoitettuja tyylisuuntauksia. Saharan kuivuminen näyttäisi alkaneen samaan aikaan kuin piirroksissa alkaa esiintyä suuria karja­laumoja. Liian tehokas laidunnus on ilmeisesti estänyt puuston uusiutumisen.

Omana aikanamme brasilialaiset tutkijat sanovat, että Amazonian suunnaton sademetsä on synnyttänyt suurimman osan omista sateistaan. Se on imenyt valtavia määriä kosteaa ilmaa valtamereltä syvälle sisämaahan. Amazonian yläpuolella on virrannut mantereen keskiosia kohti ikään kuin suunnaton lentävä joki, yhtä mahtava kuin varsinainen Amazon.

Mutta nyt, kun iso osa metsistä on hakattu laidunmaiksi ja soijapelloiksi, jäljelle jäävä puusto ei enää ole jaksanut kiskoa entisiä määriä kosteaa meri-ilmaa mantereen keskelle. Lentävä joki on heikentynyt ja sademäärät romahtaneet. Hakkuilta säästyneet sademetsät uhkaavat kuivua puolikuiviksi savanneiksi. Tämä pienentäisi tutkijoiden mukaan myös muun Etelä-Amerikan ja mahdollisesti jopa Pohjois-Amerikan sademääriä.

Saharan menneisyyden valossa brasilialaisten tutkijoiden varoitukset tuntuvat entistä varteenotettavammilta. Myös kotiplaneettamme muista lentävistä joista ja niitä ylläpitävistä suurista metsistä kannattaisi pitää hyvää huolta.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.