Valtion maiden suojelu tarkoittaisi yli kymmenen miljardin euron alaskirjausta

Ympäristöjärjestöt ja eräät tutkijat ovat viime aikoina esittäneet, että valtion maiden suojeleminen olisi kustannustehokas tapa lisätä luonnonsuojelua. Asia ei ole aivan niin yksinkertainen, kuin miten se esitetään.

Valtion omistamat maa-alueet ovat pääosin pohjoisessa, Lapissa ja Kainuussa. Valtion mailla lähes kaikki monimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet on jo suojeltu.

Alue-ekologisessa suunnittelussa kuullaan kaikkia sidosryhmiä, joita metsien hakkuut koskettavat. Myös ympäristöjärjestöjä.

Nyt tehdyt esitykset ovat räikeässä ristiriidassa osallistavan suunnittelun kanssa.

Pohjoisessa metsätaloudella on aina ollut suuri aluetaloudellinen merkitys ja niin on edelleen tänäkin päivänä. Hakkuut ovat tuoneet leivän pöytään ja pitäneet kodit lämpimänä kautta historian.

Valtion maiden suojeleminen olisi kansantaloudellisesti järjetöntä. Kyseiset metsät ovat hyvässä kasvuvaiheessa olevia kasvatusmetsiä, joiden eteen on tehty valtavia investointeja. Maanmuokkaukset, istutukset, kylvöt, taimikonhoidot ja harvennukset eivät ole olleet ilmaisia. Esitys tarkoittaisi yli kymmenen miljardin euron alaskirjausta.

Metsät vaativat myös toimenpiteitä, joten ne työllistävät paikallisesti. Metsänhoitotyöt, hakkuut, lähikuljetus, puun jalostus ja myyntiketju menetettäisiin suojelupäätöksen myötä. Menetys olisi satoja miljoonia euroa vuosittain.

Tulojen lisäksi menetetään kyky tuottaa uusiutuvaa raaka-ainetta. Valtion maiden suojeleminen tarkoittaisi, että jättäisimme tekemättä harvennukset, joiden avulla saadaan kasvatettua tukkipuuta esimerkiksi rakentamisen tarpeisiin.

Esityksellä kampitetaan juuri sitä työtä, jolla planetaarista kestävyyttä voidaan parantaa.

Kokonaisuutena esitys valtion maiden suojelemisesta olisi tyhmää taloudellisesti ja elinkeinojen kannalta, sekä ilmaston ja luonnon kannalta. Esitys on varsin suppea ja arvolatautunut, ja se perustuu vääriin unelmiin ja haavekuviin.

Juri Laurila

Rovaniemi