Ennallistamisasetusta parlamentissa kampittaneiden pelisilmä petti − vääntöön sisältyy yksi oleellinen opetus, joka päättäjien on korkea aika ymmärtää
Suomen kannalta parlamentin linjaukset ovat siedettäviä, jos niissä pysytään.Strasbourg
Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin (oikealla) oma EPP-ryhmä lähti ankaraan taistoon varapuheenjohtaja Frans Timmermansin siipien suojissa valmisteltua ennallistamisasetusta vastaan, mutta hävisi. Kuva: Christophe LicoppeVastuun arvottomaksi luisuneesta EU-parlamentin ennallistamistaistelusta kantaa komission hollantilainen varapuheenjohtaja Frans Timmermans.
Vihreän siirtymän lakipaketteja on valmisteltu luvattoman huonosti. Vaikutusarvioita on ravisteltu hihasta. Jäsenmaiden kansallisia erityispiirteitä ja kansalaisten sekä elinkeinonharjoittajien huolia on ylenkatsottu.
Siksi ja vain siksi jäsenmaiden maaseutuväestön kuppi on mennyt nurin.
Maataloustuottajat ja metsänomistajat eivät vastusta ilmastonmuutoksen torjumista tai luontokadon pysäyttämistä. Närästystä aiheutaa se asenne ja tapa, jolla vihreää siirtymää on edistetty.
Kaikesta tästä voidaan hyvin perustein syyttää Timmermansia ja hänen ja pitkälti ympäristöaktivisteista koottua esikuntaansa. Näin sanovat jopa ennallistamisasetusta parlamentissa puoltaneet vihreät ja komissaarin demaritoverit.
Maataloustuottajat ja metsänomistajat eivät vastusta ilmastonmuutoksen torjumista tai luontokadon pysäyttämistä.
Eurooppalaisen maaseutuväestön pettymys herätti keväällä parlamentin suurimman ryhmän, keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän. Se näki maa- ja metsätaloudesta elävissä eurooppalaisissa potentiaalisen liikkuvan vaalikarjan.
Tämän ”unohdetun kansan” avulla EPP laski pysyvänsä ensi vuoden EU-vaaleissa suurimpana ryhmänä, jos protestiäänten ei anneta valua laitaoikeistolle.
EPP:n johtajan, saksalaisen Manfred Weberin pelisilmä kuitenkin petti. Hän yritti taklata Timmermansia tukevaa parlamentin vihervasemmistoa liian kovakouraisesti.
Kannastaan epävarmat niin EPP:ssä, keskustaliberaalissa Renew-ryhmässä kuin demareiden S&D:ssäkin eivät katsoneet hyvällä Weberin ja kumppaneiden painostusta. Riittävä määrä ”horjujia” kallistui lopulta vastustamaan ennallistamisasetuksen hylkäämistä.
Vielä on vaikea sanoa, miten tämä EPP:n kirvelevä takaisku näkyy kesän 2024 EU-vaaleissa.
Kaatamisen puolesta ankarasti kampanjoineet EPP-edustajat eivät kaikki edes yrittäneet Strasbourgissa salata pettymystään. Kokoomuksen Petri Sarvamaa oli yksi heistä.
Unohdetuksi ja ylenkatsotuksi itsensä kokevan maaseutuväestön pettymys purkautuu ensi vuonna tavalla tai toisella. Nähtäväksi jää hyötyykö siitä enemmän laitaoikeisto vai maa- ja metsätaloutta EU-parlamentissa pontevasti puolustanut EPP.
Vielä on vaikea sanoa, miten EPP:n kirvelevä takaisku näkyy kesän 2024 EU-vaaleissa.
Rekyylejä saatetaan nähdä jo sitä ennen. Esimerkiksi Hollannissa maaseutuväen protestiliike BBB voi ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa marraskuussa nousta maan suurimmaksi puolueeksi.
Itse ennallistamisasetuksesta ei välttämättä tule ollenkaan niin huonoa kuin mitä EPP-edustajat vielä parlamentin tekemien muutostenkin jälkeen halusivat todistaa.
Suomalaiset maa- ja metsätalouden etuja ajaneet kirjasivat muutamia vähintäänkin tyydyttäviä ja joidenkin mielestä jopa varteenotettavia voittoja. Eikä välttämättömässä luontokadon pysäyttämisessä silti jouduttu tekemään mitään aktivistien varoittamia kohtalokkaita kompromisseja.
Maatalousekosysteemien ennallistaminen pudotettiin parlamentin asetusesityksestä kokonaan pois. Käytännössä se tarkoittaa, että turvepelloista elävät Pohjanmaan viljelijät voivat huokaista helpotuksesta.
Tämä muutos, jos se jää lopulliseen asetukseen, leikkaa myös ennallistamisen Suomelle aiheuttamia kustannuksia.
Metsänomistajat ja metsäteollisuus voivat olla tyytyväisiä siihen, että ennallistamistoimenpiteitä keskitetään Natura 2000 -alueille. Ei ehkä edelleenkään riittävästi, mutta keskitetään.
Luontotyyppien heikentymättömyysvelvoite loivenee ja ennallistamisen referenssiksi linjatusta vuodesta 1952 luovutaan.
Koko valmistelun ajan jäsenmaissa on motkotettu siitä, ettei ennallistamisen sosioekonomisia vaikutuksia oteta riittävästi huomioon. Parlamentin esityksessä on nyt kirjaus, jonka mukaan aikataulusta voidaan tinkiä, jos sosiaaliset ja taloudelliset haitat ovat kohtuuttomia.
Toki esitykseen jäi vielä paljon parannettavaa ja toki pitää muistaa, että lopullisen muotonsa asetus saa komission, parlamentin ja jäsenmaiden kolmikantaneuvotteluissa. Ikävät yllätykset ovat edelleen mahdollisia.
Ilmastonmuutosta ja luontokatoa pitää torjua viivyttelemättä ja päättäväisesti, mutta se ei onnistu, jos kaikki perustuu Brysselistä tuleviin kieltoihin ja velvotteisiin.
Joka tapauksessa on syytä toivoa, että eurooppalaiset päätöksentekijät oppivat EU:n ennallistamisväännöstä yhden oleellisen asian.
Valtaosa tavallisista eurooppalaisista ymmärtää, että ilmastonmuutosta ja luontokatoa pitää torjua viivyttelemättä ja päättäväisesti. Mutta se ei onnistu, jos kaikki perustuu Brysselistä tuleviin kieltoihin ja velvotteisiin.
Niillä ei motivoida jäsenmaiden kansalaisia mukaan ilmasto- tai luontokatotalkoisiin. Ne aiheuttavat torjuntareaktioita, joiden poliittiset seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Tapio Nurminen on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja asemapaikkanaan München.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
