Metsänomistajan lääke ilmastonmuutoksen torjumiseen löytyy taimikoista: "Nuoria metsiä ei saa päästää pusikoitumaan"

Nuorten metsien kasvukunnosta huolehtiminen on parasta ilmastonmuutoksen torjumista. Kuva: Kankaanpää Jaana

"Metsät eivät ole ilmastonmuutoksen torjunnassa ongelma vaan ratkaisu. Metsänomistajan tärkein ilmastoteko on nuoren metsän hoitorästien hoitaminen", totesi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ministeriön järjestämässä metsäseminaarissa tänään keskiviikkona Helsingissä.

Leppä muistutti, että metsät ovat tärkeitä koko ihmiskunnan hyvinvoinnille. Suomessa tilanne on sikäli hyvä, että metsien hiilivarasto on kasvussa.

"Iso ansio metsien hyvästä tilasta kuuluu metsänomistajille. Jatkossakin metsänomistajalla pitää olla tietoa ja välineitä hoitaa metsiään haluamallaan tavalla."

Leppä korosti taimikon ja nuorten metsien hoidon tärkeyttä ilmastonmuutoksen vastustamisessa.

"Nuorten metsien hoitoon varattu kemeraraha odottaa hakijaansa. Nuoria metsiä ei saa päästää pusikoitumaan, vaan ne on pidettävä hyvässä kasvukunnossa. Silloin ne tuottavat puuta ja sitovat hiiltä."

Hakkuutavoista keskustelivat Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki ja Metsähallitus Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula. Harkin mukaan lähes kaikki metsiin kohdistuvat odotukset hyötyisivät, jos metsän jatkuva kasvatus muuttuisi valtamenetelmäksi.

Harkin mukaan avohakkuut häiritsevät etenkin retkeilijöitä ja mökkeilijöitä. Kokonaan hän ei avohakkuita kuitenkaan kieltäisi, vaan hakkuutavan valinnassa pitäisi jatkossakin ottaa huomioon esimerkiksi kasvupaikan vaatimukset.

Kumpula piti avohakkuukeskustelua tervetulleena. Hän painotti, että Metsähallitus käyttää hakkuissa aina parasta ja kasvupaikalle sopivinta menetelmää. Kaikkiaan Metsähallituksella on käytössä 15 hakkuumenetelmää.

Kumpula muistutti, että jatkuvassa kasvatuksessa metsät on pidettävä harvoina, joten kuusikoissa kasvu jää pienemmäksi, kuin perinteisillä menetelmillä hoidetuissa metsissä.

"Ei ole sattumaa tai ilkeyttä, miksi metsiä käsitellään, kuten tehdään. Meillä ei ole tässä keskustelussa hävettävää tai pelättävää, sillä metsiä käsitellään parhaan tiedon mukaisesti. Mallin on toimittava myös käytännössä. Ei riitä, että toimii teoriassa", totesi Kumpula.

Luontaisten havumetsien kehityksestä Harkki ja Kumpula olivat eri mieltä. Harkin käsityksen mukaan jatkuvan kasvatuksen pienimuotoinen jälki on lähellä metsien luontaista kehitystä. Kumpula taas näki tasaikäisrakenteisen metsän kehityksen vastaavan pohjoiselle pallonpuoliskon luonnonmetsille ominaisten suurten metsäpalojen rytmittämää metsän kehitystä.

Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi muistutti, että Suomen kehitys on metsien osalta ollut suotuisaa. Toisaalta hän myönsi, että Suomen mahdollisuudet maailman pelastamiseen metsillä ovat vähäiset. Jos meillä rajoitetaan hakkuita, niitä tai fossiilisten tuotteiden käyttöä lisätään muualla.

"Ilmasto-ongelman ytimessä on öljyn kulutus. Me täällä puhumme hienosäädöstä, joka on kaiken lisäksi kehittynyt hyvään suuntaan.,"

Kansanedustaja Eerikki Viljanen (kesk.) harmitteli, että hiilensidonnasta käydään keskustelua ongelmien kautta.

"Miksi metsien käytöstä tehdään ongelma, kun se on oikeasti osa ratkaisua. Tässä asiassa meidän pitäisi röyhistää rintaa ja olla ylpeitä. Jos jotain pitää tehdä nopeasti, se on taimikonhoitoa ja metsäpinta-alan kasvattamista."

Myös kokoomuksen Markku Eestilä toppuutteli hysteriaa ja varoitteli yhdestä totuudesta ja siitä, että ratkaisuja tehdään vain muutaman vuoden näkövinkkelistä.

"Ei ole meidän asia ratkaista maailman ongelmia. Mikä tässä edes on mennyt pieleen, kun puuston määrä on saatu kaksinkertaistettua? Jos metsät kasvaa enemmän kuin niitä hakataan, olemme oikeilla jäljillä."

Vihreiden Hanna Halmeenpää katsoi, että metsäpolitiikka on keskittynyt liikaa puuntuotantoon. Myös metsien monimuotoisuudesta ja ilmastotavoitteista pitää huolehtia.

Hän oli valmis siihen, että julkisissa rakennushankkeissa pitäisi aina käydä läpi puurakentamisen mahdollisuus. Pohdittavaksi saattaa tulla, pitäisikö metsänomistajille alkaa maksaa korvausta, jos he kasvattavat metsiään nykyisiä kiertoaikoja pidempään. Esimerkiksi 120-vuotiaiksi.