Metsäojien kunnostus kuormittaa vesistöjä

suometsän hoito, turvemaa, kunnostusojitus, pengertie, piennartie; alueneuvoja Jarmo Huttunen (vas), metsäsuunnittelija Jussi Määttä, Erkki Löhönen, metsäparannuspäällikkö Pentti Vartiainen.; Kaivuriyrittäjä Jouko Määttä, 14-tonninen kone 850 litran kauha Kuva: Kimmo Haimi

Suomen vesistöjen merkittävin ongelma on rehevöityminen, jota aiheuttaa erityisesti vesistöön päätyvä typpi ja fosfori. Vesistöjämme kuormittavat muun muassa maatalous, haja-asutus, metsätalous ja turvetuotanto.

Suuri osa vesistö kuormasta on peräisin ihmistoiminnasta. Metsätalouden osuudeksi on arvioitu alle kuusi prosenttia fosfori- ja alle viisi prosenttia typpikuormituksesta.

Metsätalouden merkittävin vesistöhaitta aiheutuu kunnostusojituksesta, joka pistää liikkeelle kiintoainesta.

Nyt on perustettu seurantaverkko, jota käytetään sekä luonnontilaisilta että metsätalousalueilta tulevan vesistökuormituksen seurantaan. Verkkoon kuuluu metsäisiä latvavaluma-alueita, joista osa on luonnontilassa, osa metsätalouden käytössä.

Luonnontilaiset alueet toimivat vertailukohtana ja niiden avulla pystyään erottamaan ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus luonnon taustakuormasta. Metsätalouden harjoittajille seurantaverkko tarjoaa tietoa toiminnan vaikutuksista vesien laatuun ja entistä paremmat mahdollisuudet suunnitella vesiensuojelutoimia.

Seurantaverkko on yksi Kansallisen metsäohjelman toimenpiteistä, ja se on perustettu maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta. Seuranta toteutetaan yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen, Suomen metsäkeskuksen, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Työtä koordinoi Metsäntutkimuslaitos.