Reko Hotin hirvimetsällä käyntiä helpottaa ­kaverin apu – sairastuminen ja pyörätuoli eivät estäneet metsästysharrastuksen jatkumista

Hotti kannustaa kaikkia metsästyksestä kiinnostuneita ottamaan yhteyttä paikalliseen metsästysseuraan. Kuva: REIJO HAUKIA

Kari Meriläinen auttaa Reko Hottia esimerkiksi aseen latauksessa. Hotin aseisiin on asennettu erikoistähtäimet ja käytössä on myös erillinen teline. Kuva: REIJO HAUKIA

Hirvi- ja lintumetsällä käyvä Reko Hotti ei ole ehkä kaikkein tyypillisin metsästäjä, hän liikkuu pääosin pyörätuolilla.

Hotti sai aivoinfarktin vuonna 2005. ”Oikeastaan kiinnostuin metsästyksestä vasta vähän ennen kuin sairastuin. Kävin silloin enimmäkseen lintu­metsällä ja kalastin paljon.”

Mukaan hirvimetsälle Hotti lähti ystävän houkuttelemana. ” Meriläisen Kari kysyi mukaan, ja totesin sitten, että riittää, jos pääsee edes nuotiolle kuuntelemaan ukkojen jorinoita.”

Nykyään Hotti käy syksyisin Saaresmäen Erämiesten mukana metsällä noin joka toinen viikonloppu. Hirvimetsällä käyntiä helpottaa se, että suurimmalle osalle passipaikoista pääsee autolla eikä passissa tarvitse liikkua paikasta toiseen.

Metsästys vaatii kuitenkin joitakin erityisjärjestelyitä. Hotin aseisiin on asennettu erikoistähtäimet, jotta hän voi tähdätä vasemmalla silmällä, vaikka ampuukin oikealta. Aseelle on hankittu myös erillinen teline.

”Kahdella kädellä, kun ei pysty pitämään, niin laitan aseen siihen lepäämään. Toisella kädellä pystyy sitten tähtäämään ja ampumaan.”

”Mähän oon hirveä päässy niinkin lähelle, että se kävi kattomassa viiden metrin päästä. Tämä toinen silmä on sokea ja näkökenttä on vähän rajatumpi, niin enhän mä sitä huomannut ollenkaan, ennen kuin joku rapsahdus kuului”, Hotti kertoo nauraen.

Yleensä metsästyspäivän aamu alkaa aikaisin, jolloin joko vaimo tai avustaja auttaa Hotille ulkoiluvaatteet päälle, ja Meriläinen tulee hakemaan häntä. Laavulla ja passipaikalla tämä auttaa Hottia esimerkiksi asetelineen kanssa.

”Iso sydän kyllä Karille, kun se jaksaa auttaa Rekoa”, kiittelee vaimo Sirpa Honkila-Hotti.

Haasteita varsinkin talvella aiheuttaa kylmyys. ”Vasen puoli kun on halvaantunut, niin siinä ei veri kierrä kunnolla ja se ottaa kylmää helposti”, Reko Hotti tuumaa.

Kertaakaan hän ei kuitenkaan ole vielä paleltunut passissa ollessaan. ”Voi tietysti olla, että Kari säälii eikä vie mettään kaikkein huonoimmalla säällä”, hän nauraa.

Metsällä käynti motivoi Reko Hottia samalla tavalla kuin ennen sairastumistakin. Hyvän porukan kanssa on mukava viettää aikaa luonnossa, eikä saaliskaan ole pahitteeksi.

Mies ei myöskään koe, että pyörätuoli olisi estänyt häntä harrastamasta. Hotti käy säännöllisesti uimassa, ja keihäänheittoakin on kokeiltu. Myös rata-ammunta kiinnostaa, ja ammunnasta kiinnostuneen avustajan kanssa on tullut käytyä radalla.

”Kalastuksen nyt on joutunut ehkä vähän enemmän jättämään taka-alalle, vaikka käytiinhän me vähän aikaa sitten kokeilemassa sitäkin. Vaikka ei terveenä olisikaan metsästänyt, niin voi sitä silti kokeilla, jos vähänkään kiinnostaa”, Hotti kannustaa muitakin.

Perään hän kuitenkin toteaa, että mikäli ei tunne ketään metsästysseuraan kuuluvaa, niin kynnys yhteyden ottamiseen voi olla suuri.

”Kyllä seuran sisällä varmasti saa apua, mutta haaste on varmaan se, että miten päästä sinne asti.”