Metsäkeskus: Luontoarvot säästyvät hakkuissa melko hyvin – säästöpuuston määrä lisääntynyt, järeydessä vielä parantamisen varaa

Yli neljä viidesosaa metsäkeskuksen arvioimista yksityismetsien hakkuun tai metsänuudistamisen kohteista oli luonnonhoidollisesti erinomaisia tai hyviä. Kuva: Pentti Vänskä

Luontoarvot otettiin huomioon metsien viime vuoden hakkuissa kohtalaisen hyvin, kertoo luonnonhoidon laatua yksityismetsissä arvioiva metsäkeskus.

Luonnonhoidollisesti erinomaisia tai hyviä hakkuun ja metsänuudistamisen toteutuksia oli 85 prosenttia kohteista.

Välttäviä toteutuksia oli 13 prosenttia. Kahdella prosentilla kohteista kokonaisarvio toimenpideketjulle oli heikko.

Arvioinnissa tarkastetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä 98 prosenttia oli säilynyt hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan.

Puutteita havaittiin edellisvuosien tapaan pienvesien välittömässä lähiympäristössä tehdyissä hakkuissa.

Metsäkeskuksen mukaan leimikkosuunnittelun laatua on edelleen syytä parantaa.

Säästöpuustoa oli jätetty hakkuissa yksityismetsiin suositeltua vähimmäismäärää enemmän.

Päätehakkuissa säästöpuita oli jätetty hakkuualoille 16,9 runkoa hehtaarille, kun suositus on vähintään kymmenen runkoa hehtaarilla. Säästöpuustosta 82 prosenttia oli elävää puustoa.

Luonnonhoidon laadun kannalta arvokkaimpia säästöpuita ovat järeät, läpimitaltaan yli 20 senttimetrin havu- ja lehtipuut.

Tällaisia puita oli reilu kolmannes arviointikohteiden säästöpuuston kappalemäärästä ja kaksi kolmasosaa säästöpuuston kokonaistilavuudesta.

Elävän säästöpuuston määrä lisääntyi hieman edellisvuoteen verrattuna. Myös järeiden säästöpuiden kokonaismäärä on kasvanut kolmen viime vuoden aikana.

Säästöpuiksi jätetään silti usein pieniläpimittaisia havupuita, vaikka hakkuualalla olisi myös järeitä havu- tai lehtipuita.

"Aina kun mahdollista, on säästöpuiksi valittava monimuotoisuudelle arvokkaimpia haapoja, raitoja tai jaloja lehtipuita. Säästettävät puut kannattaa myös jättää ryhmiksi hakkuualoilla olevien arvokkaiden luontokohteiden yhteyteen ja vesistöjen läheisyyteen", sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta.

Vesiensuojelu oli toteutettu hyvin tai erinomaisesti valtaosalla ainespuun ja energiapuun korjuukohteista.

Maanmuokkauskohteilla vesiensuojelu oli huomioitu selvästi puunkorjuukohteita heikommin.

Lisäksi vesistöjen suojakaistoja oli usein rajattu liian kapeiksi ja metsätyökoneet olivat jättäneet metsään syviä painaumia.

Korjattavaa oli myös puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimenpiteissä.

"Metsänuudistamiseen liittyvässä vesiensuojelussa tarvitaan lisää metsäammattilaisille suunnattua koulutusta. Vaikka vesiensuojelu on parantunut viime vuosina, käytetään uudistusaloilla edelleen usein tehottomia vesiensuojelukeinoja", Partanen sanoo.

Metsäkeskus arvioi vuonna 2019 luonnonhoidon laatua 385 leimikolla ja 1 408 hehtaarilla.

Suunnatulla otannalla arviointiin valittiin 74 leimikkoa, joilla tiedettiin olevan merkittäviä luontoarvoja.

Metsäkeskuksen luontolaadun arvioinnin lähtökohtana ovat luonnonhoitoa koskevat suositukset.

Arvioinneissa tietoa kerätään muun muassa arvokkaiden luontokohteiden esiintymisestä ja säilymisestä hakkuissa, monimuotoisuuden vuoksi säästetyn puuston määrästä ja laadusta, vesiensuojelun ja maisemanhoidon laadusta sekä luonnonhoidon kustannuksista.

Tutustu luonnonhoidon laadun arvioinnin raporttiin tarkemmin metsäkeskuksen verkkosivuilla.

Lue myös:

Ympäristöministeri Mikkonen kiitti talousmetsien luonnonhoitoa – ja lupasi tuottajille vuoropuhelua

Tiedonkulku jarruttaa luonnonhoitoa: "Talouskäyttö dominoi edelleen vahvasti ammattilaisten tapaa neuvoa"

Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa – negatiivisuus metsästäjien tekemää luonnonhoitotyötä kohtaan on vähentynyt