Käräjäoikeus jätti tuomitsemattaenergiapuuhakkuun takia syytetyt

MAANINKA (MT)

Maaninkalainen maanviljelijä Tapio Walta, energiapuuleimikon suunnittelija Leevi Airaksinen ja hakkuuoikeuden haltija Tuomo Siponen olivat käräjillä syytettyinä metsärikoksesta, toissijaisesti metsärikkomuksesta.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Syytteen mukaan hakkuun jälkeen kolmelle kuviolle oli jäänyt kasvatettavaa puustoa alle metsälakirajan. Rikosluontoista metsänkäsittelyä oli syyttäjän mielestä tehty noin kahdeksan hehtaarin alalla vuonna 2010.

Syyttäjän tarkoittamat metsäkuviot olivat osa yhteensä noin 67 hehtaarin alalla tehdyistä hakkuista. Katselmus tehtiin kuudella kuviolla, syytteeseen johti kolmen käsittely.

Eriävät näkemykset syntyivät siitä, oliko kolmannen kehitysluokan sekametsää käsitelty harvennushakkuuna vai ylispuiden poistona kuusentaimikon päältä.

Syytteessä tarkoitetuille kuvioille oli istutettu kuusentaimet noin 30 vuotta sitten. Noin kymmenen vuotta istutuksesta taimikot oli perattu ja jätetty ylispuiksi luontaisesti syntyneitä lehtipuita sekä avohakkuun jälkeisiä alikasvoskuusia.

Nyt poistettiin susikuuset ja taimikon päällä ollut ylispuusto parhaita rauduskoivuja lukuunottamatta.

Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Savon alueen Heikki Kraft ja Raimo Kankkunen mittasivat jäävän puuston koealoittain. Mittaukset he tekivät 5,64 metrin säteellä.1,78 hehtaarin alalta mittaustulos oli pohjapinta-ala 16,2 neliömetriä ja kasvatuskelpoisen puuston runkoluku alle 800 kappaletta hehtaarilla.

Kallaveden metsänhoitoyhdistyksen Mauri Säisä laski samalta kuviolta 954 kuusta, 137 koivua ja 25 haapaa tai leppää hehtaarilta. Säisä käytti koealan säteenä 11,28 metriä.

Noin 5,34 hehtaarin kuviolta metsäkeskuksen mittaajat löysivät pohjapinta-alaa 13,5 neliötä ja runkoja alle 700 kappaletta hehtaarilta.

Saman kuvion vähäpuustoisimmalta alueelta Säisä laski huomioon otettavia runkoja 940 ja kaikkiaan yli tuhat runkoa hehtaarilta.

Säisän mukaan kuusentaimikko oli ehdottomasti kasvatuskelpoinen ja sitä oli riittävästi, joskin se näytti konehakkuun jäljiltä ”säikähtäneeltä”.

Säisän mielestä kaikki hakkuut oli tehty metsänhoidollisesti oikein ja yleisesti noudatetulla tavalla. Kyseessä oli ylispuuhakkuu, jota Kallaveden metsänhoitoyhdistyksen alueella tehdään vuosittain satojen hehtaarien alalla.

Kolmannelta 1,2 hehtaarin kuviolta metsäkeskuksen ammattilaiset löysivät 15,5 neliön pohjapinta-alan ja kasvatuskelpoisia taimia alle 800 hehtaarilta.

Syyttäjän mielestä asiassa on riidatonta, että suoritettu hoitovaihe on tehty liian myöhään. Siksi jätetty kuusikko on ollut vaihtelevan pituista ja vaikeuttanut kasvatuskelpoisuuden ja huomioon otettavan runkoluvun arvioimista.

Käräjäoikeuden mukaan asiassa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko hakkuu ollut hakkuutavaltaan sallittu ja onko kuvioille jäänyt lainsäädännön edellyttämä määrä kasvatuskelpoista metsää.

Myös hakkuuta koskevat säännökset ovat tulkinnanvaraisia, käräjäoikeus katsoo. Syyte on nostettu tavallisen harvennushakkuun lähtökohdista.

Käräjäoikeuden mielestä katselmustoimikunnan olisi ollut aiheellista tehdä tarkistusmittauksia. Sitä, että näin ei tehty, ei voida lukea syytettyjen vahingoksi.

Käräjäoikeuden mukaan on täysin mahdollista, että kysymyksessä oli sallittu ylispuuhakkuu, jolloin jäljelle jääneen puuston määrää arvioidaan runkoluvun eikä pohjapinta-alan perusteella.

Kasvatuskelpoisen puuston määrä oli jäänyt vähintäänkin epäselväksi, siksi asia ratkesi syytettyjen eduksi.

Siposelle valtio maksaa oikeudenkäyntikuluina yli 7 000 euroa, Airaksiselle noin 1 500 euroa.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF