Pelkkä jälkien näkeminenkin ilahduttaa. Kuva: Sari Penttinen
Nautit, vaikka rämpiminen riipii
Pitkä kanalintukausi tarjoaa uudenlaisia elämyksiä.
Olin suunnitellut olevani lauantaina auringon noustessa suon laidalla, odottamassa toiveikkaana teeriä istumaan männynlatvoihin. Kuva: Sari PenttinenPohjois-Karjalassa saadaan nauttia pitkästä kanalintujahtikaudesta. Viime lauantaina päättyi ensimmäinen etappi, ja tammikuussa pääsee vielä yrittämään metso- ja teerikoiraita.
Olin suunnitellut olevani lauantaina auringon noustessa suon laidalla, odottamassa toiveikkaana teeriä istumaan männynlatvoihin. Ennen muuta olisin halunnut nähdä, olinko osannut valita paikan oikein.
Lunta tuprahti kuitenkin sen verran paljon, että henkilöautolla havittelemalleni reitille ei ollut mitään asiaa. Suon laita oli unohdettava ja tehtävä suunnitelmaan muutos. Päädyin rämpimään lumiseen metsään koirien kanssa.
Onnistuakseen metsällä ja löytääkseen lintuja on jahtimuodossa kuin jahtimuodossa opeteltava tunnistamaan ja tietämään maastot, missä linnut elävät eri vuodenaikoina.
Kanakoiran kanssa kulkiessa jahtikauden alku on tuloksekkainta aikaa onnistuneiden tilanteiden saamiseksi. Silloin poikueet ovat vielä kasassa ja linnut kestävät koiran seisonnalla mukavasti.
Kauden edetessä, lehtien tippuminen ja monet muut seikat tekevät linnuista pikku hiljaa arempia, kunnes ne alkavat viettää yhä enemmän aikaa puissa.
Syksy on ollut opettavainen ja innostava pitkän jahtikauden sekä uusiin jahtimuotoihin tutustumisen ansiosta.
Pääsin esimerkiksi valitsemaan elämäni ensimmäistä kertaa paikkaa teerien kuvastukseen. Jahtimaasto oli kyllä tullut tutuksi koirien kanssa kulkiessa ja tiedossa oli, että teeriä pitäisi löytyä. Mutta mille suolle ja mihin laitaan suota ne tyypillisesti ilmestyisivät, siitä ei ollut mitään käsitystä.
Hieman kliseisesti paikaksi valikoitui Teerisuo. Mutta paikka oli nimensä veroinen. Tunne oli huikea, kun ensimmäiset teeret lensivät paikalle.
Yksikään metsässä vietetty hetki auringonnousua tuijotellen ei ole hukkaan heitettyä aikaa.
Ja kun mahdollisuus on, pitäähän se lähteä vielä tammikuussa hiihtämään teerien ja metsojen perään.
Talvijahtikokemusta on vain Ylä-Lapista riekkojahdista, missä parhaimmillaan pääsee nauttimaan auringosta ja hankikannosta. Pahimmillaan, no, lumimyräkästä, jäätävästä tuulesta ja hankikannon puutteesta.
Jos tammikuussa pohjoiskarjalaisilla teeri- ja metsomailla säilyy lämpimänä, sukset eivät upota aivan koko ajan ja sattuisi edes näkemään lintuja, olisi vahvasti voiton puolella.
Vaikka välillä kiroiluttaa ja koko homma riipii sielua, nautinto maastossa kulkemisesta voittaa aina, oli sitten lunta tai sula maa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
