Kartta kertoo, missä suojelu kannattaa

Zonation-paikkatietosovellus löytää metsikkökuviot, joilla monimuotoisuusarvot ovat korkeat ja jotka parantaisivat nykyisten suojelualueiden kytköksiä. Hahmotelma ekologisista käytävistä auttaa elykeskusta markkinoimaan suojeluohjelmaa sinne, missä se on kannattavinta. Kuva: Viestilehtien arkisto

TERVOLA, ROVANIEMI (MT)

Rovaniemen, Kemin ja Tornion muodostamassa Lapin kolmiossa Natura-alueita kytketään toisiinsa niin sanottujen ekologisten käytävien avulla.

Käytävillä pyritään estämään elinympäristöjen pirstoutuminen, joka on suurin syy lajien uhanalaistumiselle.

Lapin kolmio on maaperältään kalkkipitoista seutua, jossa tasaikäisen nuoren männikön lisäksi esiintyy reheviä lehtolaikkuja.

Tikankontti, neidonkenkä, pohjantikka, tuulihaukka ja saukko ovat esimerkkejä Lapin kolmiossa viihtyvistä vanhojen metsien avainlajeista.

Monet linnut ja nisäkkäät pystyvät kulkemaan talousmetsissä, mutta vaativat lisääntymiseen suojelualueita. Suojelualueista on eniten hyötyä, kun ne ovat kytköksissä toisistaan.

”Näin saadaan suojeluun tarkoitetut yhteiskunnan varat mahdollisimman tehokkaasti käyttöön”, vanhempi tutkija Ari Nikula Metsäntutkimuslaitokselta (Metla) toteaa.

Lounais-Lapin ekologisia yhteyksiä tutkitaan Natnet Life+ -hankkeessa, jota vetää Lapin elykeskus.

Metlan vastuulla on tuottaa karttoja luontoarvoiltaan parhaista kohteista. Nikulan tutkimusryhmä käyttää hyödykseen maailmankuulua suomalaista karttasovellusta, Zonationia.

Sovellus löytää tutkittavalta alueelta kohteet, jotka ominaisuuksiensa ja sijaintinsa perusteella sopivat parhaiten osaksi suojeluverkostoa.

Puuston järeys ja tiheys ovat tärkeimpiä monimuotoisuutta lisääviä tekijöitä kangasmetsissä. Erityisesti vanhat lehtipuut tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille lajeille.

Soilla puuston määrä ei kuitenkaan kerro suojeluarvoista.

”Monet vähäpuustoiset suot, joilla ei ole mitään puuntuotannollista arvoa, ovat erinomaisia suojelukohteita”, projektipäällikkö Noora Raasakka elykeskuksesta sanoo.

Metsähallituksen ja Metsäkeskuksen puustotietojen lisäksi Metla hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen lajistotietoja.

Karttaohjelman avulla hahmoteltujen ekologisten käytävien perusteella elykeskus kohdistaa vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman Metson markkinointia näille alueille.

Helmikuun lopussa elykeskus lähetti lähes 2 800 maanomistajalle kirjeen, jossa esiteltiin hanketta ja Metso-ohjelmaa.

Sanat Natura ja suojelu kaikuvat vielä karvaina muistoina monien maanomistajien korvissa, sillä alueita jouduttiin taannoin luovuttamaan suojeluun pakolla.

Raasakka haluaa muistuttaa, että nykyinen Metso-ohjelma perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Elykeskuksen kirje on muistutus mahdollisuudesta, että metsällään voi ansaita tuloja myös muuten kuin puuta myymällä.

”Pakolla ei suojella mitään, vaan aloite on aina metsänomistajan”, Raasakka tähdentää.

Ohjelmassa maanomistaja voi korvausta vastaan tarjota arvokkaita luontokohteitaan suojeluun joko määräaikaisesti tai pysyvästi. Rauhoitussopimuksen perusteella maksettava korvaus on menetettyjen puunmyyntitulojen suuruinen ja verovapaa.

”Maanomistaja saa ihan itse vetää rauhoituskohteen rajat. Jos sopimukseen ei ole tyytyväinen, siitä voi perääntyä”, Raasakka selventää.

Rauhoitussopimuksessa maanomistus säilyy ennallaan. Halutessaan suojelukohteen voi myös myydä.

Natnet Life+ -hanke on saanut Lounais-Lapin maanomistajilta hyvän vastaanoton.

Yli 150 tilaa on tarjonnut kohteitaan suojeluun. Tarjottujen metsäkuvioiden yhteenlaskettu pinta-ala on yli 8 000 hehtaaria.

Nyt meneillään on hankkeen ensimmäinen maastokausi, jonka aikana inventoidaan tarjottujen alueiden luontoarvoja.

”Suurin osa kohteista ei täytä Metson kriteerejä. Ohjelmaan voi kuitenkin päästä mukaan, vaikka kriteerit eivät aivan täyttyisi, mutta kohde sijainniltaan palvelee suojelualueiden kytköksiä”, Raasakka selittää.

SUVI NIEMI

Avaa artikkelin PDF