AJANKOHTAISTA LUONNOSSA Vesiliskotjuhlapuvuissaan

Toukokuu on vilkasta aikaa luonnossa, sillä kaikkialla tuntuu olevan paljon tapahtumia, eikä luontoa tarkkaileva tiedä oikein mihin päin päätään kääntäisi.

Pienten ojien ja lammikoiden äärellä kannattaa kuitenkin viivähtää, sillä vesiliskot kerääntyvät parhaillaan kutemaan. Vesilisko viettää hyvin piilottelevaa elämää ja mahdollisuus havaintoihin on todennäköisin juuri näinä hetkinä kun liskojen soidin on meneillään.

Vesilisko on läheistä sukua sammakoille ja kuuluu salamanterieläimiin. Soidinajan ulkopuolella koiraan selkäpuoli on väritykseltään ruskea ja sen vatsalla on tummia täpliä kellertävän oranssilla pohjalla.

Naaras on samannäköinen ympäri vuoden. Pituutta liskolla on noin 7–8 cm.

Vesiliskot hakeutuvat seisovien pienvesien ääreen kutuaikaan, jolloin myös koiraiden väritys vaihtuu soidinasuun. Koiraan mustatäpläinen vatsa hehkuu tuolloin punaisena ja sen selkäpuolelle muodostuu noin puolen sentin korkuinen aaltoileva harja.

Kutuajan jälkeen vesiliskot siirtyvät maalle ja niitä pääsee näkemään vain harvoin vaikka ne saattavat asustaa aivan ihmisasutuksen tuntumassa niityillä, pelloilla ja puutarhoissa. Vesilisko liikkuu maalla lähinnä yöaikaan tai sateisella säällä ja käyttää ravinnokseen pääasiassa selkärangattomia.

Seisovavetisen ojan tai pienen lammikon tuntumassa kannattaa hetkeksi pysähtyä tarkastelemaan vettä. Pinnan tuntumassa, vesikasvillisuuden seassa voi piilotella vesilisko, jonka matalana ja hiljaa paikoillaan pysyttelevä katsoja saattaa nähdä.

SARI KANTINKOSKI

Kirjoittaja opiskelee luonto-

kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-

kohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.

Avaa artikkelin PDF