Metryltä ääni kateissa

Pelkästään juhannuksen alla esille noussut EU-komission ennallistamisasetus sisältää 80 sivua kotimaita metsätaloutta velvoittavaa tekstiä puhumattakaan 5475 sivusta liitteitä. Kuva: Lari Lievonen

MT Metsä|Metsäteollisuus

8.7.202209:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Kun Euroopan unioni vyöryttää väsymättä aloitteita suomalaisen metsätalouden regulaation lisäämiseksi, metsänomistajat ovat nousseet takajaloilleen. Samoin luonto- ja ilmastojärjestötö ovat olleet aktiivisia. Yksi ääni ei oikein kuulu. Metsäteollisuus ry:n passiivisuus on herättänyt huomiota jo pitkään.

Teollisuuden edunvalvojaa tarvittaisiin nyt enemmän kuin vuosiin. Pelkästään juhannuksen alla esille noussut EU-komission ennallistamisasetus sisältää 80 sivua kotimaita metsätaloutta velvoittavaa tekstiä puhumattakaan 5475 sivusta liitteitä.

Ja tämäkin asetus on vain yksi osa laajaa säätelykokonaisuutta, jonka tarkoituksena on lisätä monimuotoisuutta ja hiilensidontaa tavoilla, jotka ovat kotimaiselle metsänhoidolle vieraita, byrokraattisia ja kalliita.

EU:n hanke on niin laaja ja monikerroksinen, että kaikki kansalliset voimat tarvittaisiin puolustamaan sitä, mikä on kotimaisessa metsänhoidossa hyvää ja toimivaa. Vihreän siirtymän suunnasta tuskin kukaan on toista mieltä, mutta oikeudenmukaisuus ja tasapaino hiilen päästäjien ja sitojien kesken olisi nyt turvattava

Metryn toiminta on hakenut sisältöään jo pitkään. Kun ala päätti lopettaa palkoista sopimisen, sen vaikutusvallasta lähti iso osa pois. Myös pitkäaikaisen toimitusjohtajan Timo Jaatisen eroilmoitus keväällä heikensi Metsäteollisuuden toimintakykyä.

”Kenelle soitetaan, jos metsäteollisuuden kanta halutaan tietää”, kysyivät monet tilanteessa, jossa isot metsäteollisuusjätit keskittyivät tahoillaan hyvin eriseuraisina sopimaan palkoista työntekijöidensä kanssa.

Palkkaneuvotteluissa sekä suomalais-ruotsalainen Stora-Enso että vahvasti kotimaan metsätalouteen kiinnittyvä Metsä Group saavuttivat maltilliset sopimukset Paperiliiton ja muiden tahojen kanssa. UPM ja Paperiliitto sen sijaan ajautuivat pahaan ja kalliiseen konfliktiin. Työrauha syntyi vasta kuukausien työtaistelun jälkeen.

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen piti saatuja joustoja voittona, mutta moni muu alaa seuraava arvioivat saavutukset vaatimattomiksi verrattuna tulonmenetyksiin kuumassa suhdannetilanteessa. Myös yrityskuvaan riiteleminen tilanteessa, jossa muut olivat sopineet, ei muodosta pelkästään myönteistä säihkettä.

Samaan aikaan, kun yritykset keskittyivät palkkaneuvotteluihin, EU:n komissio aloitti supervuotensa ottaakseen haltuunsa päätösvallan unionin metsäpolitiikassa. Monet edunvalvojat jäivät tilanteessa telineisiin. Näin kävi myös Metsäteollisuudelle, jonka parissa nyt avoimesti haikaillaan vahvemman eurooppalaisen vaikuttamisen perään.

Vieläkään ei ole liian myöhäistä, mutta kiire on kova. Suomen hallituksen yhteistä kantaa metsäkysymyksiin odotetaan yhä ja sen sisältöön voi vielä vaikuttaa.

Metsäteollisuuden uutena toimitusjohtajana aloittaa syyskuussa Paula Lehtomäki (kesk.), jolla on pitkä kokemus kansanedustajan, ministerin ja valtiosihteerin tehtävistä. Kiinnostavaa on, kuinka näkyvän roolin Lehtomäki itselleen ja yhdistykselleen pystyy vahvojen yritysjohtajien parissa luomaan. Sekä UPM:n Pesonen että Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä ovat tottuneet ajamaan yritystensä etua myös suoraan poliittisille päättäjille.

Euroopan unioni on kuitenkin kotimaista sarjaa kovempi liiga. Menestyäkseen siellä sekä elinkeinoelämän, metsänomistajien että poliitikkojen pitäisi pystyä puhumaan vahvemmin ja selvemmin yhteisellä äänellä.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.