Hanna Nivala hankkii metsästä puolen vuoden palkan: "Töitä on paljon, mutta oma vapaus tässä on"

Koiraharrastus on Hanna Nivalan henkireikä. Mukana kulkee paimenkoira Jaspis. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Mitsubishin takakonttiin hyppää entlebuchinpaimenkoira Jaspis. Se on onnessaan, kun pääsee emäntänsä mukana metsätöihin.

Hanna Nivala, 38, pyörittää miehensä Jaakko Nivalan kanssa vilja- ja metsätilaa Raahen Pattijoella.

Maatila on Jaakon kotitila. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2013.

Tilaan kuuluu hieman yli tuhat hehtaaria metsää. Suurin osa tuli tilakaupan mukana, mutta pariskunta on myös ostanut lisää metsää. Peltoa on 430 hehtaaria.

Maatalous- ja metsätyöt rytmittyvät melko luontevasti.

Toukotyöt ja puinnit ovat kiireistä aikaa pellolla, mutta keväällä ja alkukesästä on myös metsän istutusta.

"Osa istutuksista teetetään Metsä Groupilla. Helpoimmat kohteet jätetään itselle", Nivala kertoo.

Syksyllä ennen lumentuloa hoidetaan taimikoita ja tehdään ennakkoraivauksia. Talvi menee hakkuutyömailla.

Raivaus on Hannalle mieleistä työtä, mutta sahan huollon hän jättää appiukolle. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Kirpakat syysaamut ovat hyviä hetkiä tarttua raivaussahaan. Ei ole liian kuuma ja iltapäiväksi ehtii vielä tarvittaessa puimaan.

Kahdesta neljään tankillista päivässä on Nivalan mukaan sopiva määrä raivausta päivässä.

"Silloin tuntee tehneensä."

Haastattelupäivänä Nivala teki ennakkoraivausta talvella harvennettavassa kasvatusmetsässä.

"Paljon raivaamme itse. Metsä on silloin helpompi harventaa ja jää hyvännäköiseksi."

Pariskunta tekee hakkuita omalla koneketjulla. Jaakko ajaa hakkuukonetta ja Hanna ajokonetta.

"Samalla työmaalla, mutta omissa kopeissa. Työpäivän aikana saatetaan välillä moikkailla", Hanna nauraa.

Omien metsien hoidossa on riittävästi työtä. Urakointiin pariskunnalla ei ole aikaa.

Ennakkoraivaus helpottaa metsän harvennusta. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Nivalat kasvattavat metsää ennen kaikkea talousmetsänä.

"Sieltä pitää saada puolen vuoden palkka."

Vuodessa he myyvät 2 000–3 000 kuutiometriä ainespuuta ja 500–1 000 kuutiota energiapuuta. Lisäksi hakkuilta saadaan haketta omaan viljakuivuriin.

Suojeltujakin alueita löytyy.

"Toki talousmetsän sisälläkin huomioidaan arvokkaat luontokohteet ja riistatiheiköt", Nivala muistuttaa.

Olkijoella kulkevan ulkoilupolun varrella Nivalat tekevät hakkuita vähän kerrallaan, jotta maisema-arvot säilyvät.

Jaspis hyppää tottuneesti auton perään, kun on aika palata kotiin. Kuva: Maiju Pohjanheimo

Hanna Nivala on kotoisin Helsingin keskustasta. Rakkaus eläimiin vei hänet Savonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan agrologiksi.

Harmillisesti opintojen alkuvaiheessa selvisi, että hän on allerginen sioille ja naudoille.

"Haluaisin karjaa, mutta allergioiden vuoksi se ei käy."

Tulipa koulusta hankittua ainakin tilanpitoon "muodollinen pätevyys", jota tarvittiin tilakauppoja tehdessä. Kaikki käytännön taidot Nivala on kuitenkin oppinut itse tekemällä.

Hannan mies on koulutukseltaan metsäkoneenkuljettaja.

Uravalintaansa maatalousyrittäjänä Nivala ei ole katunut.

"Töitä on paljon ja ne on vain tehtävä, mutta oma vapaus tässä kuitenkin on", hän toteaa. Palkkatöistäkin hänellä on kokemusta.

"Yöllä hypätään kuivurilla, mutta itse pystyy työaikoja sumplimaan. Voi käydä lapsen kanssa hammaslääkärissä ja ruokakaupassa vaikka tiistaiaamupäivänä."

Metsän omistamisen ansiosta Nivalan koirat pääsevät kiinnipitoajan ulkopuolella juoksemaan paljon vapaana.

Hannan henkireikä on agility, jota hän harrastaa Jaspiksen kanssa. Perheeseen kuuluu myös pohjanpystykorva Tella, jonka kanssa Jaakko käy lintu-, jänis- ja hirvimetsällä.

Arkea vauhdittaa myös Pattijoen Urheilijoiden junioritoiminta. Kaikki kolme lasta harrastavat pesäpalloa ja Jaakko valmentaa.