Kulotus on kärsivällisen hommaa
Metsänomistaja Esa Saariston metsissä kulotetaan aina kun siihen on mahdollisuus. Kulotus on hyvä, mutta työläs tapa parantaa metsämaata. Juha Harju Kuva: Viestilehtien arkistoisoJOKI (MT)
Keli ei voisi olla otollisempi kulotukselle: aurinko paistaa siniseltä taivaalta, on helteisen kuumaa ja kuivaa. Ainoastaan pyörteisen tuulen asettumista tarkkaillaan viime minuuteille asti.
Etelä-Pohjanmaalla Isojoen kunnassa on käynnistymässä mittava kulotusoperaatio. Esa Saariston metsätilalla on tarkoitus polttaa yhteensä 28 hehtaaria päätehakattua metsää.
Kulotuksen suunnittelu vaatii paljon ennakkovalmisteluja ja osaavaa työvoimaa. Tuulen tyyntymistä odotellessa on aikaa kokoontua paistamaan pohjalaisittain käristemakkaraa ja jakamaan työvastuita.
Isojoelle on kokoontunut Saariston tilan väen lisäksi toistakymmentä miestä metsäkeskuksesta. Varusteina on sytytyslaitteiden lisäksi sammutusvettä sekä hosat, eli muutaman metrin mittaiset kuusentaimet, joilla karannutta paloa voi lakaista sammuksiin.
Operaatioon liittyy aina riski, että tuli karkaa ympäröiviin metsiin. Kaikki on mahdollista ja siksi sytytyspäätös saatetaan perua vielä viime hetkellä, jos sää yllättäen muuttuu.
”Kulotus jännittää aina. Se, ketä ei jännitä, ei saa kulottaa”, tilan isäntä sanoo.
Kun projektista vastaava Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuksen aluejohtaja Jorma Vierula antaa sytytysluvan, kulotus voi vihdoin alkaa.
Sytyttäjät aloittavat palon tuulen alapuolelta, mistä tuli nostetaan pikkuhiljaa reunoilta keskustaa kohti. Kulotusalueen ympärillä kulkee palokäytävä, jonka yli liekki ei saa karata.
Kuivassa maassa palo lähtee leviämään nopeasti, mutta hallitusti. Pian liekit roihuavat ja nuolevat saarroksiin jääneitä säästöpuita. Välillä sankka savu peittää näkyvyyden ja kirvelee silmiä.
Esa Saaristo päätyi kulotukseen, sillä se on hyvä tapa uudistaa metsää. ”Kyllä näitä metsiä sillä silmällä katsotaan. Aina kun on sopiva paikka, niin pyritään kulottamaan.”
Metsänhoidollinen kulotus vapauttaa ravinteita tulevan metsikön käyttöön ja vähentää maan happamuutta.
Kulotuksesta hyötyvät lisäksi monet palossa vaurioituneesta puusta riippuvaiset eliölajit, kuten erilaiset kovakuoriaiset, sienet ja jäkälät. Siksi kulotus on myös yksi PEFC-sertifioinnin kriteereistä.
Metsänhoidon asiantuntijan Antti Pajulan mukaan parhaita kulotusaloja ovat puolukka-mustikkatyypin kuivat kankaat. Ravinteikkaammat maat eivät lisälannoitusta kaipaa ja karuilla mailla tuli polttaa viimeisetkin ravinteet mennessään.
Kulotuksen vaikutukset näkyvät vuosikymmenten päähän. ”Kulotetut metsät ovat yleensä terveitä. Sillä saadaan metsään vuosikymmeniä vaikuttava lannoitus”, Pajula selittää.
Kulotuksesta syntyy kustannuksia hehtaaria kohden noin 300 euroa. Toimenpide kannattaa jos ala on riittävän suuri, vähintään 6–7 hehtaaria, Saaristo arvioi.
Polttamiseen voi hakea myös kemeratukea.
Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella kulotetaan vuosittain 30–50 hehtaaria metsää. Enemmällekin olisi kiinnostusta, mutta kulotus on kallista, eikä ammattitaitoista väkeä tahdo enää löytyä riittävästi.
Valtakunnalliset kulotusmäärät ovat vaihdelleet paljon. Vuonna 2011 metsää kulotettiin lähes 600 hehtaaria, sitä edeltävänä vuonna määrä oli alle kolmannes.
Isojoella kulotus venyi keskiviikkona pitkälle yöhön. Vasta aamuyöllä kolmen aikaan miehet saivat koko alan poltettua.
”Kova työ oli, mutta se onnistui hyvin. Tuli hyppäsi palokujan yli kulotuksen aikana 5–6 kertaa. Moottoriruiskut olivat kuitenkin oikeissa paikoissa”, Vierula kertoo.
Jälkisammutustyö jatkuu vielä pitkään kulotuksen jälkeen.
Työ on tehtävä huolella, sillä kytemään jäänyt palo saattaa levitä vielä viikkojenkin jälkeen. Poltettua alaa vahditaan vuoroissa seuraavaan sateeseen saakka.
AURA PILKAMA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
