Avokätiset metsätalouden tuet kampeavat alan kustannuksia ylös

Jyrki Kangas on työurallaan toiminut metsäteollisuuden, valtion, tutkimuksen ja yksityismetsätalouden tehtävissä. Kuva: Lari Lievonen

Uuden metsän perustaminen on käynyt 2010-luvulla yksityismetsissä alati kalliimmaksi. Eniten ovat nousseet konetöinä tehtävien maanmuokkausten kustannukset. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan laikutuksen hinta on noussut vuosien 2010 ja 2015 välillä 19 prosenttia, äestyksen 28 prosenttia ja mätästyksen 22 prosenttia. Taimikonhoidon kustannukset ovat nousseet samalla aikavälillä 17 prosenttia.

Yksityismetsätalouden ripeä kustannusnousu esimerkiksi yritysten harjoittamaan metsätalouteen verrattuna on monen syyn summa, arvioi Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas.

Hän on työurallaan toiminut muun muassa UPM:n Suomen metsäosaston metsätalousjohtajana, valtion metsiä hoitavan Metsähallituksen pääjohtajana ja Pohjois-Karjalassa metsänhoitoyhdistysten liiton kenttäpäällikkönä. Hän on myös itse metsänomistaja.

"Eroa on ainakin siinä, että metsäyhtiöiden metsätaloudessa ja Metsähallituksessa on kiinnitetty kustannustehokkuuteen huomiota aika pitkään, ja sitä on systemaattisesti pyritty parantamaan. Kustannuskehitys on vaikuttanut myös metsätalousväen tulospalkkioihin."

UPM:n ja Metsähallituksen kaltaisten metsäntalouden harjoittajien työmaat ovat selvästi isompia kuin yksityisten metsänomistajien.

"Muun muassa taimihuollon logistiikka on isojen toimijoiden helpompi hoitaa. Yksityismetsien kohteet ovat hajallaan ja siinä on yleensä välikäsi välissä niin materiaali- kuin työtilauksissa, ja välikäsi pyrkii aina ottamaan toimitusmaksun."

Yksi avainsana kustannusjahdissa on kilpailutus.

"Yksityismetsien puolella kilpailutus ei ole mahdollista yhtä suuressa mittakaavassa. Yksityistiloilla kilpailutetaan enemmän yksittäisiä työkohteita, jos niitäkään."

Metsätalouden tuilla on myös osuutta asiaan.

"Jos tuet ovat avokätisiä, ne voivat valua ketjuun 'reilun pelin hengessä', vaikka ne onkin kohdistettu metsänomistajille. Metsänomistaja ajattelee ehkä, että hän voi maksaa työstä esimerkiksi parikymppiä enemmän. Hintaa ei katsota niin tarkkaan, kun tuki alentaa kustannuksia."

Kangas on huolissaan siitä, kuinka hyvin metsätalous kannattaa. Tulopuolella varsinkin kuitupuun hinta on ollut pikemminkin laskusuunnassa.

"Metsänomistajalla pitää olla motivaatio investoida puun tuotantoon, jotta koko maahan tavoiteltu puuntuotannon lisäys toteutuisi. Jos kannattavuutta ei ole, ei ole myöskään motivaatiota investoida."

Kangas arvioi, että nousevat kustannukset yhdessä heikon kuitupuun hinnan kanssa voivat johtaa jatkuvan kasvatuksen yleistymiseen. Jatkuvassa kasvatuksessa uudistamisesta ei synny samanlaisia kuluja kuin avohakkuun jälkeen.

"Ei ole ihme, että jatkuva kasvatus kiinnostaa metsärahastoja", hän toteaa.

"Tässä on mielenkiintoinen ulottuvuus puuntuotannon kannalta. Jos jatkuva kasvatus lisääntyy, tilanne johtaa siihen, että kuitupuuta tulee vähemmän markkinoille. Sellainen tilanne ei varmastikaan olisi teollisuuden toiveiden mukaista, sillä kuitupuun tarve kasvaa."

Mitä yksityiset metsänomistajat voisivat sitten oppia isojen metsätalouden harjoittajien käytännöistä?

"Kustannustehokkuuden vaatiminen ylipäänsä on tärkeää. Yhteishankintojen kautta voitaisiin kilpailuttaa suurempia eriä, ettei hankinta olisi aivan kohdekohtaista", Kangas pohtii.

Vesakoiden ja heinän torjuntaa voisi tehdä biologisesti tai kemiallisesti. Yksi konsti voisi olla taimikonhoidon tehostaminen koneellisella menetelmällä.

"Jos saataisiin kahdesta taimikonhoitokerrasta toinen pois, se tiputtaisi kustannuksia merkittävästi. Toinen taimikonhoitokerta on se, joka on kallis."