Laosin metsäkato sai pisteen

Vientiane, Laos

Laos on Kaakkois-Aasian harvoja maita, joissa voi vielä nähdä vanhoja metsiä. Niissä puut kurottautuvat kymmenien metrien korkeuksiin, bambut kasvavat tiheinä ristikoina ja liaanit kietovat kaiken yhteen.

Vähällä oli, etteivät vanhat metsät olisi kadonneet alueelta kokonaan. Vielä 1980-luvun alussa Laosin pinta-alasta 70 prosenttia oli metsää.

1990-luvun vaihteessa maassa aloitettiin hakkuut, joita kukaan ei valvonut. Valtiolla ei ollut tiedossa, missä hakkuita oli, paljonko metsää hakattiin ja mitä puuta metsistä vietiin. Metsäpinta-ala putosi 2000-luvulle tultaessa 40 prosenttiin, jossa se on pysynyt viime vuodet.

”Käytännössä metsää hakattiin niin paljon, ettei viime vuosina ole ollut, mistä hakata”, Esa Puustjärvi toteaa.

Hän työskentelee hankekoordinaattorina Laosin pääkaupungissa Vientianessa Induforin metsähankkeessa, jota Suomi ja Maailman Pankki rahoittavat.

Suomen tukema metsähanke on suurin metsäalan projekti Laosissa. Sen vaikutuspiirissä on noin kolmannes tuotantometsistä eli metsäalasta, joka on suunniteltu metsä- tai maatalouden käyttöön.

Suomella oli hanke Laosin metsissä jo 1990-luvulla, mutta poliittisista syistä hanke lopetettiin. Ilmastonmuutoskeskustelu ja ympäristökysymysten nousu toivat metsänhoidon taas muotiin 2000-luvulla.

”Kun tulimme Laosiin vuonna 2003, metsänhoito oli todella huonossa jamassa. Metsiä ei käytännössä hoidettu lainkaan”, Puustjärvi kuvailee.

Suomalaishankkeessa kaikki jouduttiin rakentamaan alusta alkaen. Oli kartoitettava maan metsät, kehitettävä tietojärjestelmät sekä keinot, kuinka hakkuita valvotaan.

Uutta Laosissa oli esimerkiksi metsän taloudellisen arvon kasvattaminen. Aiemmin metsistä oli poimittu kaikki arvopuut pois, jolloin jäljelle jäi huonokuntoista ja arvotonta metsää.

”Työ on hidasta, mutta edistystä on tapahtunut”, Puustjärvi kertoo.

Nyt tilanne on se, että sekä metsäala että metsän arvo kasvavat suomalaisten valvomilla alueilla.

Ongelmia on metsätalouden jokaisessa portaassa. Vaikka hakkuut olisivat kestäviä, markkinat eivät toimi. Eniten laosilaista raakapuuta viedään naapurimaahan Vietnamiin, jossa se jalostetaan edelleen.

Myös metsistä saatavat voitot valuvat maasta pois. Periaatteessa pyöreän puun vieminen maasta on kielletty, mutta sitä tapahtuu paljon, sillä kotimaiset markkinat ovat tehottomat.

”Puiden jalostusarvo on olematon. Lähinnä siitä tehdään Laosissa lankkuja ja joitakin huonekaluja”, Puustjärvi huokaa.

”Laos voisi hyötyä kymmenkertaisesti nykyisistä hakkuistaan, jos markkinat toimisivat. Yritämme vaikuttaa myös puuteollisuuteen, mutta se on äärimmäisen vaikeaa.”

Laosissa metsää häviää paikoin edelleen. Maahan on virrannut paljon ulkomaalaisia yrityksiä, jotka hamuavat maata ja metsiä. Kumipuu- ja sokeriplantaasien tieltä hakataan metsää erityisesti maan eteläosissa.

Laos on kasvattanut myös vesivoimaansa kiivaalla tahdilla. Suuret patoaltaat haukkaavat kerralla suuria metsäalueita. Myös mittavat tietyöt ja sähköverkon laajentaminen syövät metsiä.

Laosin hallitus on asettanut tavoitteekseen, että vuonna 2020 maan pinta-alasta 70 prosenttia olisi metsää. Esa Puustjärvi sanoo suoraan, ettei tavoite ole mahdollinen.

”Työhön ei ole ohjattu minkäänlaisia resursseja. Nykyisillä päätöksillä metsäpinta-ala ei pysty kasvamaan tästä kovin paljon.”

MINTTU-MAARIA PARTANEN

Avaa artikkelin PDF