Ikirouta sulaa: Palsasoiden tarvitsemat olosuhteet vaarassa kadota
Väitöskirjatutkijan mukaan esimerkiksi lisääntyvä lumisade ei auttaisi ikiroutaisia palsasoita säilymään.
Voimakkaasti sulanut palsa lähellä Kilpisjärveä, Enontekiöllä elokuussa 2024. Kuva: Oona LeppiniemiPalsasoille sopivat ympäristöt voivat kadota lähes kokonaan pohjoiselta ikirouta-alueelta vuosisadan loppuun mennessä, esitetään tuoreessa Oulun yliopiston väitöskirjassa.
Syynä tähän on juuri palsasoilla esiintyvän ikiroudan sulaminen ilmastonmuutoksen seurauksena. Pohjoisilla palsasoilla esiintyvät palsat ovat sisältä ikiroudassa olevia turvekumpuja. Palsat ovat siis sisältä jäässä kesälläkin.
”Vaikka lumi suojaa keväällä palsoja auringon lämmöltä, se on hyvä eriste myös talvella ja estää ikiroutaa ja palsoja ylläpitävän kylmyyden etenemistä maaperään.”
Väitöskirjatutkija Oona Leppiniemen mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset palsasoihin ovat mutkikkaita. Esimerkiksi mahdollisesti lisääntyvä lumisade ei auttaisi palsasoita säilymään, vaan se voisi päinvastoin jopa edistää niiden sulamista.
”Vaikka lumi suojaa keväällä palsoja auringon lämmöltä, se on hyvä eriste myös talvella ja estää ikiroutaa ja palsoja ylläpitävän kylmyyden etenemistä maaperään”, Leppiniemi kuvailee tiedotteessa.
Lisääntyvä lumi tietää myös enemmän sulamisvesiä.
”Runsaat sulamisvedet pitävät palsakummun päällä olevan turpeen märkänä pidemmälle keväällä. Märkä turve johtaa lämpöä hyvin, ja siten auringonsäteily pääsee sulattamaan palsaa tehokkaasti”, Leppiniemi kertoo.
”Jos lunta ja sulamisvesiä on vähän, turve pääsee kuivumaan nopeammin, ja kuiva turve puolestaan toimii eristeenä suojaten palsaa sulamiselta.”
Optimistisimmankin skenaarion mukaan jopa 75 prosenttia palsasoille soveltuvista ympäristöolosuhteista olisi vaarassa kadota, ja pahimmillaan katoaisi 98 prosenttia.
Tuore väitöskirjatutkimus hyödynsi ennusteissaan kolmea eri ilmastonmuutosskenaariota.
Keskeinen tulos on karu: palsasoille sopivien ympäristöjen ennustetaan katoavat lähes kokonaan pohjoiselta ikirouta-alueelta vuosisadan loppuun mennessä, mikäli ilmastonmuutosta ei saada hillittyä.
”Optimistisimmankin skenaarion mukaan jopa 75 prosenttia palsasoille soveltuvista ympäristöolosuhteista olisi vaarassa kadota, ja pahimmillaan katoaisi 98 prosenttia”, tiedotteessa kerrotaan.
Palsakumpujen katoamisella on vaikutus pohjoisen elonkirjoon, sillä palsakumpujen luomat erilaiset elinympäristöt häviävät kumpujen sulaessa ja eliöt menettävät niille tärkeitä kasvu-, ruokailu- ja lisääntymisalueita.
Ikiroudan sulaminen vapauttaa lisäksi turpeesta hiilidioksidin ja metaanin kaltaisia kasvihuonekaasuja, mikä voi entisestään kiihdyttää globaalia ilmastonmuutosta.
Sulamisen myötä myös suon pinnanmuodot yksipuolistuvat ja maisema muuttuu.
”Joskus sulaneista palsoista jää jäljelle vain lammikko. Usein kadonnut palsasuo kuitenkin muistuttaa aapasuota. Kun palsakummut häviävät, kummuilla kuivemmassa ympäristössä viihtyneet lajit katoavat, ja suon kasvilajisto yksipuolistuu”, Leppiniemi kuvailee.
Mikä ikirouta?
Ikiroudalla tarkoitetaan vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan alle nollan celsiusasteen lämpötilassa olevaa maa- tai kallioperää.
Sulava ikiroutamaa vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia ja metaania, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Laajassa mittakaavassa tapahtuva ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa myös maan vajoamista ja rapauttaa arktisella alueella alueen infrastruktuuria, kuten rakennuksia ja tieverkostoja.
Lähde: Ilmatieteenlaitos
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
