Tuli palautti elämän saarelle

KONNEVESI

Tuli on Metsähallituksen luontopalveluille tärkeä apulainen metsien uudistamisessa ja uhanalaisten lajien suojelussa.

”Vuosittain poltamme valtion metsiä 50–100 hehtaaria”, kertoi Metsähallituksen luontopalvelujen vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen valmistautuessaan viime perjantaina Iso-Häntiäisen saaren sytytykseen Konnevedellä Keski-Suomessa.

Yleensä poltettaville alueille järjestetään palokuormaa kaatamalla puita käsipelillä.

Noin kuuden hehtaarin laajuiselle Iso-Häntiäisen saarelle palokuorman järjesti luonto.

Elokuussa 2010 Asta-myrsky teki Konnevedellä laajoja tuhoja. Iso-Häntiäisen puuston se myllersi läpipääsemättömäksi ryteiköksi.

Metsähallitus on uudistanut metsiä polttamalla 1980-luvun lopulta lähtien, joten mistään uudesta asiasta ei ole kyse.

Kokonaisen saaren polttaminen on kuitenkin melko harvinaista. Sellaisia on vuosien mittaan toteutettu vain viitisen kappaletta.

Metsäpalot kuuluvat suomalaiseen luontoon, sanoo Iso-Häntiäisen polton suunnittelusta vastannut Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Penttinen.

Salamat ja höyryveturit pitivät pitkään huolen siitä, että paloalueita oli riittävästi. Nyt, kun palontorjunta on kehittynyt tehokkaaksi, metsien poltto on järjestettävä suunnitellusti.

”Luonnossamme on paljon lajeja, jotka ovat riippuvaisia lahonneesta ja palaneesta puuaineksesta. Polttamalla metsiä saamme uhanalaisille lajeille sopivia elinympäristöjä nopeasti”, Penttinen selvitti.

Tutkimusten mukaan erimerkiksi monet kovakuoriaiset ja käävät hyötyvät ennallistamispoltoista merkittävästi. Metsäpalot houkuttelevat kovakuoriaisia välittömästi palon sytyttyä.

Esimerkiksi Penttinen mainitsi kulokauniaisen.

”Se on sympaattinen ja kaunis kovakuoriainen, jolla on savun aistimiseen erikoistunut elin. Se haistaa savun jopa 10 kilometrin päähän ja etsiytyy palopaikalle.”

”Täälläkään ei varmasti tarvitse kauan odotella, kun kulokauniaisia alkaa ilmaantua paikalle”, Penttinen sanoi.

Metsän ennallistamispoltto on tarkkaa puuhaa, joka edellyttää huolellista valmistelua ja paljon työvoimaa. Puuston pitää olla riittävän kuivaa ja sään sen verran tyyntä, etteivät kipinät levitä paloa suunniteltua laajemmaksi.

Iso-Häntiäisen saaren sytyttämisessä ja paloa valvomassa Metsähallituksen luontopalveluilla oli apunaan järvipelastajia Konnevedeltä ja Rautalammilta.

”VPK:n toiminnassa olen ollut mukana 40 vuotta. Kaikenmoista on sattunut, mutta saarenpoltossa en ennen ole ollut mukana”, kertoi järvipelastajien puolelta operaatiota johtanut Matti Huuskonen.

Sytyttämisen lisäksi järvipelastajat huolehtivat siitä, että saaren rantavyöhykkeen puut säästyivät tulelta. Rantavyöhyke säilyttämällä varmistettiin, ettei järvimaisema muutu kovin rumaksi.

Lisäksi vihreä rantavyöhyke estää ravinteita valumasta paloalueelta vesistöön.

KALEVI TIITINEN

Avaa artikkelin PDF