"Ennen tulot tulivat suhdanteiden mukaan, nyt ne ovat tasaiset" – Yhteismetsään liittyminen helpotti säätiön taloudenpitoa

1990-luvulla koivulle istutettu pelto on toipunut kiitettävästi pahoista hirvituhoista, toteavat Olavi Juhola (vas.), Jorma Nummela ja Matti Immonen. Kuva: Sanne Katainen

Yksi Etelä-Suomen yhteismetsän alkutaipaleen suurista osakkaista on Anna-Liisa ja Väinö Vahalan säätiö, joka liitti yhteismetsään noin 90 hehtaarin tukkivaltaisen metsätilan.

Säätiö syntyi vuonna 1997, kun Anna-Liisa Vahala pohti, mitä tehdä lapsettoman pariskunnan omaisuudelle. Anna-Liisa asui yhä kotitilaansa ja hoiti vuosikymmenten ajan halvaantunutta miestään Väinöä.

Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana työskennellyt Jorma Nummela ehdotti säätiön perustamista. Nummela jatkoi metsien hoitamista säätiön hallituksen puheenjohtajana.

Säätiön perustajat ovat sittemmin kuolleet. Testamenttimääräyksen mukaisesti säätiö jakaa avustuksia sotainvalideille, reuma- ja syöpäsairauksien tutkimukseen sekä kuntoutukseen.

Säätiön perustajien tahtoa on kunnioitettu myös metsää suojelemalla. Koskeljärven Natura-alueen rantametsiä on suojeltu jo säätiön aikana, kun säätiö myi valtiolle kymmenen hehtaaria vanhaa metsää.

Metsätilan nykyinen omistaja Etelä-Suomen yhteismetsä suojeli hakkuun yhteydessä hehtaarin lisää vanhaa, lahopuustoista metsää.

"Anna-Liisa oli tarkka ja luonnonsuojeluhenkinenkin ihminen. Hän myi vähän metsää joka vuosi", Jorma Nummela muistelee.

Yhteismetsään liittyminen on helpottanut säätiön talouden suunnittelua.

"Kun säätiö tekee ison leimikon, sille tulee myös välivuosia. Ennen tulot tulivat suhdanteiden mukaan, nyt ne ovat tasaiset", säätiön hallituksen jäsen Olavi Juhola toteaa.

"Yhteismetsä takaa myös jatkuvuuden, kun me vanhenemme", Nummela korostaa.