Tiedätkö, missä rajasi tarkalleen sijaitsevat? Lue vinkit kadonneen rajapyykin metsästykseen

Rajanaapurit Tiina Lietzén ja Veikko Knuutila etsivät rajamerkkiä. Kuva: Pasi Leino

Täältähän se löytyy! Mutta onpas se sammaloitunut vuosien varrella”, huutelee Tiina Lietzén rajanaapurilleen Veikko Knuutilalle.

Järven rannasta löytyy punaiseksi maalattu rajakivi helposti, koska sen kohdalle oli pystytetty aurausviitta. Seuraavien rajakivien haku ei käykään yhtä nopeasti. Naapuruksilla on hyvä muistikuva siitä, missä rajakiven pitäisi olla, mutta sitä ei vain löydy.

Tilanne on tuiki tavallinen.

”On arvioitu, että joka viides rajakivi on kaatunut, siirtynyt tai kadonnut sammalten ja kasvillisuuden peittoon”, Lietzén toteaa.

Metsätalousyrittäjä Lietzén työskenteli aiemmin metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana. Kadonneiden rajojen metsästys oli silloin arkipäivää.

Eikä se ole ollenkaan yhdentekevää, missä raja kulkee. Naapurin puolelle ei ole asiaa mennä hakkaamaan tai raivaamaan. Jos menee, joutuu vahingonkorvausvastuuseen ja hyvät naapurisuhteet joutuvat koetukselle.

Lietzén kannustaakin maanomistajia pitämään huolta rajoistaan. ”Rajan avaaminen on aina kahden ihmisen homma, koska se koskee kahta tilaa.”

Ensimmäiseksi ei kannata kutsua maanmittauslaitoksen virallista rajankäyntiä, sillä se ei ole edullista lystiä. Maanmittari laskuttaa käynnistään 110 euroa selvitettävää rajamerkkiä kohden, molemmat maanomistajat maksavat 175 euroa osallistumismaksua ja tutkittavan rajaosuuden pituudesta kertyy lisäksi 65 senttiä maksua jokaiselta metriltä.

Ensin avuksi kannattaa ottaa älypuhelimen paikkatietosovellus. Kun ollaan suurin piirtein rajan kohdalla, rajakiveä voi ryhtyä kartoittamaan maastosta.

”Kulmakohtiin laitettiin ennen vanhaan kivipyykit, jotka olivat korkeita ja hienoja”, Lietzén sanoo.

Nykyaikaiset rajapyykit ovat valitettavasti paljon vaatimattomampia ja huomaamattomampia. Moderni rajapyykki on pelkkä betoninen tai metallinen pieni esine.

”Pienessä metallipyykissä on se hyvä puoli, että siinä on reikä keskellä. Siihen voi laittaa näkyvän kepin pystyyn.”

Lietzén suosittelee etsimään rajoja keväällä, jolloin kasvillisuus ei vielä rehota peittämässä rajapyykkejä.

”Siinä voi viettää naapurin kanssa mukavan sunnuntai-iltapäivän raivaushommissa.”

Rajaa saa avata sekä omalta että naapurin puolelta 75 sentin leveydeltä, jos naapuri ei itse halua osallistua linjan perkaukseen. Raivatun rajalinjan leveys on siis 1,5 metriä.

”Naapurin puolelta risut ja puut saa kaataa tältä alueelta, mutta niitä ei saa ottaa", Lietzén muistuttaa.

Pahinta on se, jos maanomistaja avaa rajalinjan ”varmuuden vuoksi” kokonaan oman maansa puolelle, hän varoittelee. Tämän jälkeen jokainen konekuski olettaa, että oikea raja menee avatulla linjalla, ja viralliset pyykit myllertyvät takuulla renkaiden alle.