Metsän monet maut: tryffeleitä ja muita herkkuja

Arttu (vas.) ja Matti Pylkkänen kokeilevat metsissään muun muassa pakurikäävän kasvatusta. Tryffeleitä varten he ovat perustaneet tiluksilleen pienen lehtipuupuiston. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Mikkeli (MT)

Tertin kartanon 200 hehtaarin alueella saadaan ruokapöytään niin yrttejä, marjoja kuin tryffeleitäkin.

”Haluamme, että vierailijat saavat kokonaisvaltaisen elämyksen alueesta niin ruuan kuin ympäristönkin osalta”, kartanon omistaja Matti Pylkkänen kertoo.

Pylkkänen on metsänomistaja, joka haluaa hyödyntää metsäänsä muuhunkin kuin puuntuotantoon. Suurin osa metsästä hoidetaan hyvien metsänhoitosuositusten mukaisesti, mutta ”temmellyskenttääkin pitää olla”. Yksi tällainen kenttä on tryffelien kasvatuspuistikko.

Idean tryffelien kasvattamiseen Pylkkäset saivat Ranskan-matkalta, kun Matti vaimonsa Pepitan kanssa pääsi itse keräämään tryffeleitä. Kun he Suomeen tultuaan saivat mahdollisuuden osallistua Juvan Tryffelikeskuksen tryffelinkasvatushankkeeseen, Pylkkäset päättivät ryhtyä toimeen. Tryffelien ”istutus” aloitettiin kahdeksan vuotta sitten.

Tryffelien kasvatus ei ole yksinkertaista. Ensin tammen, lehmuksen tai pähkinäpensaan taimien juuristoon on lisättävä tryffelisieni Ranskassa. Ranskasta taimet lähetetään takaisin Suomeen.

Juvan tryffelikeskuksen projektissa Tertin kartanossa istutettiin alkuun kesätryffeleitä, viimeisenä kolmena vuotena on istutettu myös talvitryffelillä ympättyjä taimia.

Tryffelitarhat on perustettu pääosin peltoon. Ensimmäisenä tavoitteena on ollut nostaa maaperän pH yli seitsemään.

Nopeaa kasvatus ei ole. Kahdeksan vuoden aikana on kahteen otteeseen löydettyt maasta hieman golf-palloja pienempiä tryffeleitä Kirsi Saloniemen tarkkavainuisen Saku-koiran toimesta. ”Niistä tehtiin tietenkin risotto ja ensimmäiset aarteet säilöttiin öljyyn.”

Tryffelit eivät ole ainoa kokeilu, jossa Tertin kartano on mukana. Matin poika Arttu Pylkkänen innostui kolme vuotta sitten lähtemään mukaan pakurikäävän kasvatuskokeiluun.

”Tuorepakurin kilohinta on noin 50–60 euroa. Se voi olla paljon tuottavampaa kuin koivutukin myynti”, Arttu kertoo.

Jauhetun pakurin hinta voi nousta aina 200 euroon kilolta.

Pakurin ja muiden metsästä saatavien ruokatuotteiden käyttö on saanut Tertin kartanon kiinnostumaan metsien luomusertifioinnista. Vaikka Suomessa metsän tuotteet mielletään monesti luomuksi, markkinoinnissa ja vientikaupassa sertifiointi on valtti ja tae laadusta. Luomutuotteista voi myös saada parempaa hintaa.

Kysyntää pakurille on, ja Tertissä sitä on jalostettu muun muassa teesekoituksiksi.

”Kiinalaiset halusivat ostaa kymmeniätuhansia kiloja. Ei Suomessa vielä tuoteta sellaisia määriä”, Arttu Pylkkänen toteaa.

Tryffelien ja pakurin lisäksi metsästä saadaan monenlaisia ruokatuotteita, kuten kuusenkerkkää, katajanmarjoja ja villiyrttejä unohtamatta marjoja ja sieniä.

Koivuista lasketaan mahlaa vuosittain muutama sata litraa. Lähimetsissä kiertelevä luontopolku on erityisesti majoitusasiakkaille kiinnostava liikunta-aktiviteetti.

Riista on otettu huomioon metsänhoidossa. Omalta maalta saadut sorsat, fasaanit ja peltopyyt päätyvät ravintolan ruokapöytään. Metsästys on Matille mieluisa harrastus.

Pylkkäsillä on katse tiukasti tulevaisuudessa. Luomumetsäsertifioinnin ja pakurin lisäksi suunnitelmissa on kokeilla sienien kasvatusta. Koivunkantosienet, lakkakääpä ja kantarellit ovat myös mahdollisia vaihtoehtoja.

Raaka-aineiden kerääminen metsästä on aikaavievää työtä ja vaatii asiaan sitoutumista ja viitseliäisyyttä

Oman maan antimia hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista sekä ravintolassa että majoituksen koristeissa. Kartanossa on useita asiaan innostuneita ja kouluttautuneita henkilöitä, joten metsäluonnon antimet ovat hyvin esillä ruokatuotteissa ympäri vuoden.

”Harrastuspohjalta tähän on lähdetty ja harrastuksena tämä on pysynyt. Sekä minä että Pepita pidämme luonnossa oleilusta”, Matti Pylkkänen toteaa.

Laura Nikinmaa

Avaa artikkelin PDF