Tutkimus: metsän kuopat, kivet ja juurakot vievät juoksijan arkihuolet mennessään

Kun joutuu juoksemaan kieli keskellä suuta, ei juuri ehdi ajatella arjen murheita tai muuten löytää itsensä tutkimasta maaperää lähietäisyydeltä. Kuva: Pekka Fali

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan metsäpolkuja pitkin juostessa alustan epätasaisuuden tuomat haasteet irrottavat lenkkeilijän arjesta tehokkaasti. Polkujen muhkuraisuus vaatii myönteisellä tavalla juoksijan keskittymistä, minkä vuoksi ajatukset eivät eksy arjen huoliin.

Lisäksi polkujuoksusta syntyy positiivinen kokemus yhteydestä luontoon, kun juoksija keskittyy juurakoihin, kiviin ja muihin metsäpolulla vastaan tuleviin luonnonmuotoihin.

Tampereen yliopistossa työskentelevä tutkijatohtori Jarkko Bamberg pyrkii tutkimuksellaan hankkimaan uutta tietoa eri juoksuympäristöjen fyysisten kokemusten yhteydestä terveyteen ja hyvinvointiin. Eri fyysisten juoksukokemusten erot ovat huonosti tunnettuja.

”Se, miltä alusta tuntuu juostessa, vaikuttaa monin tavoin kuntoilijoiden kokemuksiin ja rutiineihin. Se voi tehdä juoksemisesta miellyttävää, tylsää, haastavaa, kevyttä, raskasta ja niin edelleen”, Bamberg kertoo tiedotteessa.

Tutkimuksessa on kerätty aineistoa Tampereella Kaupin urheilupuistossa lenkkeileviltä juoksun harrastajilta.