Puheenjohtajan palsta Päätöksiä tarvitaan

Eduskuntavaalien alla tehdyt kyselyt osittivat, että yli 80 prosenttia metsänomistajista antoi tukensa hallituksen muodostaneille puolueille. Metsänomistajat luottavat, että tällä koalitiolla Suomi nostetaan suosta.

Talonpoikainen ajattelu lähtee siitä, että pitkään ei voida syödä enempää kuin tienataan. Tämän vuoksi ymmärretään, että rakenteita on korjattava ja julkista taloutta sopeutettava.

Pelkillä säästöillä ja veronkorotuksilla ei suosta nousta. Hallitusohjelman tärkein osa on puolentoista miljardin euron kasvupaketti keskiössään biotalous.

Hallitus tavoittelee 15 miljoonan kuution eli lähes neljänneksen lisäystä kotimaiseen puun käyttöön. Sen myötä vientituloihin saataisiin miljardien lisäys. Tavoite vaatii kolmen Äänenkosken suuruisia investointeja. Metsävarat mahdollistavat sen saavuttamisen.

Hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia tavoitteen saavuttamiseksi, eivätkä ne sisällä metsäteollisuuden vaatimia keppejä: Edistetään sukupolvenvaihdoksia ja lisätään metsä- ja yrittäjävähennystä. Nopeutetaan perikuntien elinkaarta ja liiteosiossa helpotetaan metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja/tai parannetaan metsävähennystä.

Nyt odotetaan ripeitä toimia. Muistissa on hyvin pääministeri Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa 2007 ollut lupaus: Luovutaan perintö- ja lahjaverosta kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta. Tämä lupaus jäi lunastamatta.

Sukupolvenvaihdosten aikaansaaminen on ylivoimaisesti tärkein metsäpoliittinen työkalu. Metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymisen ja iän välillä vallitsee Luonnonvarakeskuksen tutkimusten perusteella vahva riippuvuus.

Ilman sukupolvenvaihdoshuojennuksen toteuttamista jo vuoden 2016 alusta voidaan ennustaa, että hallituksen 15 miljoonan motin lisäystavoite karkaa saavuttamattomiin. Kasvua tuovat dynaamiset verovaikutukset maksavat tämän verohelpotuksen moninkertaisesti takaisin. Nyt odotetaan päätöksiä.

Puunkäytön lisäämisen ohessa pitää pystyä huolehtimaan metsäluonnon monimuotoisuudesta. Markkinat vaativat kestävyyttä. Yhtälö ei toimi luontojärjestöjen esittämällä laaja-alaisella suojelulla. Metsien lisäkäyttö on avain ilmastonmuutoksen hillintään. Museoimalla metsiä se ei onnistu. Talousmetsien arvokkaat ja usein pienialaiset monimuotoisuuskohteet voidaan saada maanomistajien myötävaikutuksella palvelemaan biodiversiteettitavoitteita kustannustehokkaasti.

Metsien monimuotoisuutta on vaikea turvata, jos tieto luontokohteista ei kulje metsänomistajalle asti. Suomen Ympäristökeskuksen rekistereissä on valtavasti tietoa, mutta maanomistajalle niitä ei kerrota. Se, että tietoja arvokkaista luontokohteista ei voitaisi luovuttaa metsänomistajille luontokohteiden hävittämisen pelossa, on äärimmäisen vanhoillista ja monimuotoisuuden suojelun kannalta vahingollista ajattelua.

Nyt kun meillä on superministeri, joka vastaa sekä metsätaloudesta että luonnonsuojelusta, odotetaan hartaasti cityvihreän luonnonsuojelupolitiikan muuttumista realistiseksi – viljeleväksi ja varjelevaksi – luontosuhteeksi. Tässä kaikki voittaisivat.

Avaa artikkelin PDF