Nokisavotta koneellisti metsätöitä

Tuntsan suurpalon jälkeinen Kemi Oy:n käynnistämä nokisavotta eli miljoonasavotta työllisti noin tuhat henkilöä vuoteen 1967 saakka. Suomen puolelta korjattiin 275 000 mottia nokipuuta. Hakkuita tehtiin yhteensä miljoonan motin verran.

”Savotta myös koneellistui noina vuosina. Tuntsalla käytettiin hydraulisia kourakuormaimia ensimmäistä kertaa Suomessa”, Metsähallituksen tiimiesimies Jari Kantia kertoo.

Hevosten rinnalla käytettiin traktoreita, jotka myöhemmin valtasivat metsäpään kuljetukset kokonaan. Naruskajärven tammelle uitettavaksi kuljetettiin puuta korkeilla karikoilla varustetuilla kuorma-autoilla, joita työskenteli savotalla kymmenittäin.

Tuntsajokea ei voitu käyttää uitossa, sillä se virtaa itärajan taakse Vienanmereen.

”Puut uitettiin keväällä Naruskajokea pitkin Kemijokeen ja siitä edelleen Karihaaran sahalle Kemiin.”

Paloalueen nokeentunut kuitupuu parkattiin ensi alkuun petkeleellä. Myöhemmin käyttöön otettiin traktorin perässä vedettävät parkkuukoneet. Pöllinparkkarit olivat työtuurinsa päätteeksi kuulemma yhtä mustia kuin nokikolarit, ainut valkoinen kohta miehissä oli silmämunat.

Savottamiehet majoittuvat etupäässä siirrettävissä viipaleparakeissa, Naruskan tammella eli padolla käytettiin myös kotamajoitusta. Kun hevosille oli aikaisemmin syötetty lähes pelkästään ruisjauhoja, niin Tuntsalla sai alkunsa myös laajamittainen hevosten väkirehujen myynti.

Kemi Oy teki kauppaa neuvostoliittolaisten kanssa Tuntsan itärajan puoleisen paloalueen puista. Puuta kuljetettiin Suomen puolelle vuoteen 1975 saakka. Kevätuitoissa puuta lähetettiin alavirtaan noin 100 000 mottia keväässä. Naruskalla viimeinen uittokevät nähtiin vuonna 1978.

KARI LINDHOLM

Lähde: Vesa Haataja: Tuntsan palo ja suuri nokisavotta. 1998.

Avaa artikkelin PDF