Metsänhoitoyhdistys harppaa kohti bittiaikaa

Seija Vierula (vasemmalla) ja Yrjö Ojaniemi (oikealla) MTK-Etelä-Pohjanmaan liitosta etsivät maanantaina yhteistä säveltä metsämiesten kanssa Tampereella. Juttutuokiolle ennättivät Jussi Parviainen (toinen vasemmalta), Hannu Uitto, Markus Peltola, Toni Paananen ja Veijo Leino. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

TAMPERE (MT)

Metsänhoitoyhdistykset siirtyivät vuoden vaihtuessa uuteen aikakauteen, kun niiden toimintaa säädellyt laki muuttui.

Yhdistysten jäsenyys tuli metsänomistajille vapaaehtoiseksi. Aiempaa lain määräämää metsänhoitomaksua ei enää kerätä. Samalla lähes kaikki metsänhoitoyhdistykset liittyivät valtakunnallisen tuottajaliitto MTK:n jäseniksi.

Puheenjohtaja Veijo Leino eteläpohjalaisesta Suomenselän metsänhoitoyhdistyksestä on tyytyväinen muutokseen. Hänen mielestään vuosikymmenten varrella monelta jäseneltä on kadonnut käsitys siitä, että metsänhoitoyhdistys on metsänomistajien oma organisaatio.

Nykyisten metsänomistajien esi-isät ovat olleet yhdistysten perustajia.

Leino on vakuuttunut siitä, että tiedotus – varsinkin sähköinen sellainen – on yhdistysten ykköskehityskohde. Yhteyden jäseneen pitää toimia.

Sähköinen viestintä on hyvä vaihtoehto, koska se on halpa ja vikkelä.

”Ihmiset ovat nykyään tottuneet siihen, että asioihin reagoidaan nopeasti.”

Samaan hengenvetoon Leino muistuttaa, että jäsenissä on paljon niitäkin, joille ei sähköisiä reittejä pitkin mene perille minkäänlaista viestiä. Paperiviestimiä ei siis hylätä.

Paras tilanne olisi sellainen, että jokainen jäsen saisi itse valita, mitä kanavaa pitkin hän jäsentiedotteensa haluaa. Olipa viestintäväline Facebook tai kirjeposti, yhteyttä on pidettävä.

”Oikotietä ei ole. Yhdistyksen pitää aktiivisesti myös ottaa yhteyttä jäseniin, jos heidän maidensa lähellä on esimerkiksi kiinnostava hanke. Emme voi jäädä odottelemaan vain metsänomistajan yhteydenottoa.”

Viestinnän edistämiseen tarvitaan Leinon mielestä lisää koulutusta yhdistysten henkilöstölle ja myös lisää työntekijöitä.

Toinen tärkeä asia yhdistyksille on saada etämetsänomistajat mukaan toimintaan. Etelä-Pohjanmaan itäosissa toimivassa Suomenselässä kaikilla tämänhetkisillä päättäjillä on maatilatausta.

”Muualla asuvat on myös saatava mukaan. Muuten yhdistys ei muotoudu jäsentensä näköiseksi. Ja juuri etämetsänomistajille metsäpalvelut ovat usein tarpeellisimpia”, Leino pohtii.

Nyt kun lähes kaikki metsänhoitoyhdistykset kuuluvat tuottajajärjestöön, MTK:lla on useimmilla paikkakunnilla kaksi yhdistystä: maataloustuottajien yhdistys ja metsänhoitoyhdistys. Parhaillaan mietitään, miten näiden yhteistoimintaa voitaisiin kehittää.

Tosin metsänhoitoyhdistykset ovat vuosien saatossa laajentuneet niin, että isoimpien toiminta-alue kattaa koko maakunnan. Tuottajayhdistysten reviirit taas noudattelevat vanhoja kuntarajoja.

”Kovin paljon yhteistä toimintaa ei ole ollut. Lisää pitää kehittää. Mutta molemmissa toimii kyllä samoja ihmisiä, joten tieto kulkee”, Leino sanoo. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: hän toimii itse MTK-Ähtärin yhdistyksen sihteerinä.

HANNA LENSU

Avaa artikkelin PDF