Metsärahastot iskivät silmänsä tuulivoimaan, sopimuksissa sitoudutaan maan käyttöön helposti jopa 50 vuodeksi – ”Mietin millainen maailma silloin on"

Rahastot omistavat Suomessa isoja metsäaloja, siksi ne ovat kiinnostava kumppani tuulivoimayhtiöille. Kuva: Rami Marjamäki

Viime vuosina runsaasti metsää Suomessa ostaneet metsärahastot ovat kiinnostuneita saamaan tuulivoimahankkeita mailleen. Tuulivoimavarauksia on tällä hetkellä muun muassa OP:n, S-Pankin ja United Bankersin metsärahastojen mailla.

Tuulivoimayhtiöille rahastot ovat kiinnostava kumppani niiden suuren metsäomaisuuden takia. Sen ansiosta sopimuksista ei tarvitse neuvotella lukuisten yksittäisten maanomistajien kanssa.

Esimerkiksi UB-Metsä kertoo syysraportissaan, että se solmi heinä–syyskuussa kahdeksan uutta sopimusta maavuokrista tuuliyhtiöiden kanssa.

Rahastoja kiinnostavat tuulimyllyjen vuokrauksesta tulevaisuudessa saatavat vuokratuotot, jotka voivat olla merkittäviä, jos hankkeet toteutuvat.

OP Metsänomistaja -rahastoa hoitava Tapio Tilli kertoo tuulivoiman sopivan hyvin rahaston pirtaan.

”Se on vastuullisuus- ja tuottokysymys. Vuokraamalla maaalueita tuulivoiman rakentamiseen mahdollistetaan fossiilivapaan sähköntuotannon rakentaminen Suomessa. Toiseksi nähdään, että sieltä tulee lisätuottoja metsäkiinteistöille metsä­tulojen rahavirran oheen”, Tilli sanoo.

OP:n rahastolla on Tillin mukaan noin 40 varaus- tai maanvuokrasopimusta eri puolella Suomea tuuliyhtiöiden kanssa. Yksikään ei ole vielä toteutunut, mutta hankkeiden toivotaan etenevän vähitellen.

Hankkeissa rahasto on mukana joko pääasiallisena maanomistajana tai sitten rahaston jokin tila voi kytkeytyä toisen päämaanomistajan hankkeeseen. Suurimmillaan sopimuksia on tehty parin tuhannen hehtaarin metsäaloille. Pienimmillään liitetyt tilat ovat olleet reilun 50 hehtaarin suuruisia.

S-Pankin metsärahasto on maanvuokraajana mukana tällä hetkellä ”yhden käden sormin laskettavissa” olevissa kohteissa. Rahastonhoitaja Timo Hakulisen mukaan kiinnostusta suurempaankin määrään on, mutta rahastolla ei ole montaa yli tuhannen hehtaarin metsäkokonaisuutta, jonne ison tuulipuiston saisi.

Pienin tuulivoimaan liittyvä oma puisto rahastolla on noin 300 hehtaarin alalla, jonne on suunnitelmissa kaavailtu neljää voimalaa eli tuulimyllyä.

Sekä Tillin että Hakulisen mukaan tuulivoimayhtiöt ja niille sopimuksia järjestelevät yhtiöt ovat nyt hyvin kiinnostuneita tuulivoimalle sopivista kohteista. Samasta metsäalueesta voi olla kiinnostunut useampikin yhtiö, joten maanvuokraaja voi onnistua kilpailuttamaan tarjouksia.

Varsinaiset rahahanat tuulivoimakohteissa aukeavat vasta, jos suunnitelmat etenevät toteutukseen asti. Näin ei kuitenkaan läheskään kaikissa kohteissa käy.

Myös tuulivoimayhtiöt hakevat hyvää tuottoa, joten niidenkin näkökulmasta vain parhaimmat kohteet on järkevä toteuttaa, jos luvat heltiävät. Esimerkiksi Itä-Suomessa Puolustusvoimat ei halua isoja puistoja häiritsemään tutkatoimintaa.

Hakulisen mukaan tuulihankkeita hinnoitellaan vuokrasopimuksissa hyvin eri tavoin. Alkuvaiheen varaussopimuksissa hinnat liikkuvat vain satasissa hehtaaria kohti. Tuotot kasvavat tuntuvasti, jos hanke etenee. Silloinkin hinnoittelumalleja on lukuisia.

Hinta voi olla kiinteä alaa kohti tai siinä voi olla tietyn kiinteän osan lisäksi hinta tuulimyllyä kohden. Sopimushinta voi myös olla sidottu tuotettuun energiamäärään. Hinnoitteluun vaikuttaa lisäksi alueen koko ja sijainti sekä se, onko sopimuksen tekijä suoraan voimayhtiö vai toimijoiden välissä operoiva suunnitteluyhtiö.

”Olen arvioinut, että menee minimissään neljä vuotta sopimuksen teosta siihen, että tornit ovat pystyssä”, Hakulinen sanoo.

Rahastossakaan tuulivoimapäätös ei ole yksiselitteinen hanke, sillä sopimuksissa sitoudutaan maan käyttöön tuulivoimalle helposti jopa 50 vuodeksi.

”Mietin millainen maailma silloin on. Miten muuttuu energiantuotanto, metsien arvostus ja hoitotoimenpiteet – ja mitkä vaikutukset sillä on nuorempaan sukupolveen”, Hakulinen pohtii.