Poro on pääsyyllinen jäkäläkatoon
SODANKYLÄ
Metsäntutkimuslaitos (Metla) on mallintanut jäkälän biomassaa, kehitystä ja peittävyyttä poroilta aidatuilla ja aitaamattomilla koealoilla Lapissa.
”Havaitsimme biomassassa jopa 20-kertaisia eroja, kun vertasimme aidattujen koealojen jäkälämääriä aitaamattomiin”, kertoo Metlan erikoistutkija, dosentti Ville Hallikainen.
Lisäksi niillä alueilla, missä metsää oli hoidettu voimakkaasti, jäkäläkadon havaittiin olevan selkeästi suurin.
”Metsätalous on jäkälälle ikään kuin viimeinen niitti poronhoitoalueella, vaikka poro onkin suurin syyllinen jäkälän vähyyteen.”
Siellä, missä porot eivät laidunna, jäkälän optimikasvu on noin tuhat kiloa hehtaarilla.
Poro tulee toimeen, kunhan jäkälää kasvaa 300 kiloa hehtaarilla. Metlan tutkimusten mukaan poronhoitoalueen metsissä kasvaa jäkälää keskimäärin 100–300 kiloa hehtaarilla.
Vaikka poro laikuttaa jäkälikköä talvikaivullaan, ja siten helpottaa männyn taimettumista, porojen havaittiin samalla vaurioittavan pieniä taimia mekaanisesti.
”Aitaamattomilla koealoilla esiintyy 30 prosenttia vähemmän männyntaimia kuin aidatuilla alueilla. Alat ovat olleet aidattuina kymmenen vuotta”, Hallikainen sanoo.
Metla ja Ruotsin metsähallitus Sveaskog tutkivat Nor For -yhteishankkeessa parhaillaan myös kanervan vaikutusta männyn taimettumiseen. Kokeet tehdään kuivahkoilla kankailla Savukoskella ja Pohjois-Ruotsissa.
”On huomattu, että kanervikkoon syntyy taimikkoa, mutta taimet kehittyvät siinä heikosti. Ongelma on pahin Koillis-Lapissa, mutta vaikeuksia on myös Pohjois-Ruotsissa. Asiaa tutkitaan eri tavoin käsitellyillä, sekä poroilta aidatuilla että aitaamattomilla koealueilla.”
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
