Hirvet närästävät Pohjanmaalla – "Korkea hirvikanta tekee metsätaloudesta puuhastelua"

Viime talvi oli paha hirvituhotalvi Rami Mattilan metsissä Teuvalla. Kuva: Johannes Tervo

Tiheimmät hirvikannat näkyvät punaisella värillä merkittyinä. Kuva: Jukka Pasonen

Katkottuja latvoja, poikaoksia ja taimia, joista on jäljellä pelkkä latvatupsu. Tällaisia puita löytyy tasaiseen tahtiin Teuvalla, Kauhajoella ja Jurvassa metsää omistavan Rami Mattilan taimikoista.

"Takavuosina viisi prosenttia taimikoista oli sellaisia, joissa oli havaittavissa hirvien syöntiä. Nyt tuhoja on 95 prosentilla", Mattila kertoo.

Puolet Mattilan metsistä sijaitsee Teuvalla Riipin ja Kauppilan kylän vaiheilla, ja tällä alueella hirvituhot ovat lisääntyneet hyvin nopeasti. Suurimmat vahingot ovat tulleet viime talvena.

"Tulevasta talvesta olen huolissani."

Vaikka viime vuonna koko maassa ammuttiin hirviä tarkkaan viilattujen tavoitteiden mukaisesti, kanta-arvioista on käynyt ilmi, että hirviä jäi puolelle hirvitalousalueista enemmän kuin oli ollut tarkoitus. Suurimmat tihentymät jäivät länsi- ja etelärannikolle ja maan keskiosiin.

Tällaisella läntisellä tihentymäalueella tuskailee myös metsänomistaja Mattila. Naapurin rannikkokunnassa Närpiössä metsästäjät ovat paukuttaneet hirviä nurin kovalla tahdilla, mutta silti talvilaiduntajia näyttää jääneen liian paljon.

Mattilan taimikosta löytyy myös aivan hiljattain revittyjä latvoja ja oksia.

"Yleinen käsitys on, että tuhot tulisivat kovimman talven aikana. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan 10 prosenttia vahingoista tulee kuitenkin kesäaikana", sanoo emeritusprofessori ja metsänomistaja Matti Kärkkäinen. Mattila on kutsunut hänet metsäänsä tutustumaan hirvien tihutöihin.

"Jos hirvikanta olisi ollut 3–4 vuotta sitten sellainen kuin nyt, tässä olisi katastrofi käsillä", Mattila arvioi vuonna 2007 hakatusta kuviosta, jonka uuden puusukupolven latvat ovat jo karanneet hirviltä ulottumattomiin.

Hänellä on useita kuluvalla vuosikymmenellä hakattuja kohteita, joissa taimet ovat juuri sopivan kokoisia suupaloja nälkäisille hirville. Näitä hän on tänä syksynä ruiskuttanut Trico-lampaanrasvakarkotteella. Ainetta kuluu noin 10 litraa hehtaarille.

Mattila arvioi levityskustannuksiksi 130 euroa hehtaarille. Käsittely on toistettava joka syksy, jos hirvivaara säilyy.

"Korkea hirvikanta tekee metsätalouden harjoittamisesta elinkeinon sijaan puuhastelua, jolla ei ole taloudellisia perusteita", hän harmittelee.

Viime vuonna hirviä jäi syksyn metsästyksen jälkeen talvehtimaan Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 80 000–100 000 yksilöä.

"Olisin tyytyväinen, jos hirviä olisi tasaisesti jakautuneena 50 000 nykyisen sadan tuhannen sijaan", sanoo Mattila. Kärkkäisen linja on tiukempi: 20 000 hirveä.

"1970-luvun alussa hirviä oli 20 000, silloin kaikki olivat tyytyväisiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hirvikanta oli pienimmillään, niitä on arvioitu olleen vain 30 kappaletta", Kärkkäinen muistuttaa.