Vanerintuotantoakvartaaleihintuijottamatta
Anne Viljanen (vas.) ja Eija Eloranta kokoavat vanerilevyä. Viilukerrosten väliin tulee liimapaperia. Lopulta kerrokset puristetaan koneellisesti kasaan vaneriksi. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoLOHJA (MT)
Lohjan viilutehdas oli vahvasti tappiollinen, kun UPM päätti luopua siitä.
Kesällä 2011 tehdas päätyi Markku Tammisen, silloisen tehdaspäällikön, omistukseen. Samalla jalopuita alkujaan jalostaneen tehtaan nimi vaihtui takaisin Mahoganyksi.
”Olen laittanut paljon peliin, mutta haluan nähdä, että Suomessa voi vielä menestyä perinteisellä, paljon työntekijöitä vaativalla tuotannon alalla.”
Puolitoista vuotta toimitusjohtajana työskennellyt Tamminen pyrkii katsomaan asioita pitkällä perspektiivillä. Vaikka mekaanisen metsäteollisuuden tuotteille ei tällä vuosineljänneksellä riittäisikään kysyntää, tilanne voi kääntyä.
”Tässä maailmanajassa on helppo antaa yrityksiä Suomesta pois. Mutta jos niin tehdään, niitä tuskin saadaan koskaan takaisin.
Kehittämisajatuksia Tammisella riittää muutenkin. Suunnitelmissa on sitouttaa tehtaan työntekijät työhönsä entistä paremmin tarjoamalla heille mahdollisuutta tulla osakkaiksi yritykseen.
”Mutta sitä ennen haluan, että toiminta on vakiintunut.”
Tamminen on päässyt eroon pahimmista tappioista leikkaamalla kustannuksia ja suuntaamalla tuotantoa uusiin tuoteryhmiin.
Tilauskannan vaihteluiden vuoksi lomautuksia on ollut ajoittain. Eläkkeelle jääneiden ja muualle töihin siirtyneen väen tilalle ei ole palkattu uusia.
Nyt tuotannossa työskentelee alle 50 henkilöä, ja toimihenkilöitä on noin kymmenen lisää.
UPM:n aikana tuotannosta poistuneet vanerit on palautettu tuotevalikoimaan pintaviilujen rinnalle.
Kuten tavallinen, myös Mahoganyn valmistama vaneri koostuu päällekkäin liimatuista viilukerroksista. Mahoganyn vaneri on kuitenkin ohuimmillaan 0,3 millimetrin paksuista. Ohutvaneria päätyy esimerkiksi askartelijoiden ja soitinrakentajien käyttöön.
Hiukan paksumman vanerin välikerroksiin taas upotetaan niitäkin puulaatuja, jotka esimerkiksi oksaisuuden vuoksi eivät kelpaisi pintaviiluksi.
Siten entistä pienempi osa tehtaalle saapuvasta puusta päätyy hakelämpölaitokselle.
Konekannan puolesta Mahoganyn väellä ei ole missään vaiheessa ollut valittamista. UPM investoi viilutehtaaseen voimallisesti ennen sen pois myymistä.
Vielä 2000-luvun alkupuolella viilun tuotanto oli suurimittaista.
”Nykyinen konekanta mahdollistaisi tuotannon kymmenkertaistamisen”, Tamminen sanoo.
”Jos niin joskus tapahtuu, raaka-aineen ja henkilöstön määrässä pitäisi tapahtua suuria muutoksia.”
Mahogany valmistaa edelleen pintaviiluja, vaikka vanerien osuus onkin kasvamassa.
Viiluja tuotetaan kahdella linjalla: toisella leikaten ja toisella sorvaten. Leikkaamisessa ja sorvaamisessa syntyvät pintakuviot ovat erilaisia, ja molemmille riittää kysyntää.
”Viilut menevät lastulevyn ja mdf:n päällystämiseen. Laminaatit ovat kuitenkin ottaneet niiltä markkinaosuutta hintansa vuoksi.”
Tammisen mukaan noin 85 prosenttia tuotannosta päätyy vientiin, vanereista jopa enemmänkin.
Siinä missä viilut ovat paikallisia tuotteita ja päätyvät etupäässä Eurooppaan, vaneria viedään kaikkialla maailmaan.
HELI VIRTANEN
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
