Vasojen pieneen kokoonvoi olla monta syytä

Korppoolainen metsästäjä Jorma Lindblom kertoo, että muutaman kuukauden ikäiset hirven vasat painoivat kaatohetkellä 1980 -luvun alussa keskimäärin 85 kiloa. Viime vuonna keskipaino jäi 52 kiloon. Romahduksen syitä etsitään nyt tosissaan.

Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, ettei asiassa ole enää varaa odotella. Evira tutkii lounaissaariston hirvistä syksyn jahdista otetuista selkärankanäytteistä hirven aivokalvomadon mahdollisen esiintyminen.

Ruotsissa on löytyi tutkituista yli 1 000 hirvestä yli 60 prosentista aivokalvomatoa Tukholman tienoon rannikolla kesiä laiduntaneista elukoista.

Toinen syy tai osasyy vasojen pieneen kokoon voi olla torajyvämyrkky eli ergotamiini. Myrkystä on havaintoja vasoista. Niiden verenkierto heikkenee, ne saattavat menettää sorkkansa ja korvat typistyvät, Lindblom kuvaa.

Hänen mukaansa ergotamiinin vaikutusta on tutkittu valkohäntäpeuran vasoilla jonkin verran. Myrkyn tutkiminen käynnistyy riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella.

Lindblom arvelee, että elohopeapeittauksen kielto on lisännyt torajyväsientä. Toinen syy myrkyn yleistymiseen voi olla hänen mukaansa suorakylvön suosion kasvu. Ennen sänki ja muut puinnin tähteet kynnettiin syksyllä maahan, nyt se jää pintaan ja torajyväsieni voi lisääntyä siinä.” Pitkät lämpimät ja kosteat syksyt suosivat torajyväsientä.

Lindblom epäilee, että torajyväsientä voi rantautua maahan myös tuontisiemenen mukana. ”Siementarkastuksessa luotetaan lähtömaan tarkastukseen. Onko esimerkiksi italialainen rairuohon siemen puhdasta”, hän kysyy.

Hirvikannan uroksiin vinoutunut metsästys on johtanut siihen, että naaraat tiinehtyvät usein vasta toisesta kiimasta. Vasa joutuu pienenä talven armoille.

Lindblom kertoo havainneensa myöhään marraskuulla hirvilehmän kahden pienen vasan kanssa. Sonni seurasi lehmän takalistoa nuuhkien perässä. ”Epäilen että sonnien yliverotus on sotkenut hirvien vuosirytmin”, hän sanoo.

JUHA AALTOILA

Avaa artikkelin PDF