Entiset turvesuotsopivat energiapuulle

Turvetuotannosta vapautuu vuosittain noin 2 500 hehtaaria suoalueita. Yksi mahdollisuus on kasvattaa entisen turvesuon pohjalla energiapuuta.

Entisiä turvesoita on otettu peltoviljelyyn, niitä on vesitetty lintuvesiksi tai ennallistettu jälleen soiksi. Nyt Metsäntutkimuslaitos ja Vapo tutkivat, voidaanko energiabiomassan tuotantoa jatkaa entisillä turvesoilla kasvattamalla lyhyellä kiertoajalla energiapuuta.

Alustavien tutkimusten valossa se onnistuu hyvin. Suosta nousee lehtipuutiheikkö, parhaiten menestyy koivu. Suopohjilla kasvavaan puubiomassaan sitoutuu myös runsaasti hiiltä.

Kolmivuotisessa hankkeessa on tutkittu hieskoivun, rauduskoivun, harmaalepän, haavan, halavan, raidan ja muutamien muiden puulajien kylvöä tiheiksi energiapuumetsiköiksi. Lisäksi koealoille on istutettu hybridihaavan ja lehtikuusen taimia.

Joidenkin koealojen on annettu metsittyä luontaisesti.

”Alustavat tulokset rohkaisevat kasvattamaan suopohjilla tiheitä lehtipuukasvustoja energiametsiköiksi. Tuhkalannoitus näyttää olevan muokkausta parempi maanparannusmenetelmä”, kertoo erikoistutkija Jyrki Hytönen Metlan uutiskirjeessä.

Erityisesti koivun kylvö tuhkalannoitetulle suopohjalle on onnistunut hyvin. Hies- ja rauduskoivuja syntyi parhaimmillaan yli 100 000 kappaletta hehtaarille.

Myös luontainen metsittäminen ja tuhkalannoitus tuottivat paikoin runsaasti hieskoivun taimia. Muiden puulajien kasvatus vaatii pidempiaikaista seurantaa. Ilman toimenpiteitä suopohja pysyy pitkään kasvittomana.

Tiheiden hieskoivikoiden tuotosta selvitettiin Limingan Hirvinevan luontaisesti syntyneistä eri-ikäisistä hieskoivikoista. 15-vuotiaassa koivikossa saatiin runkoluvuksi 30 500 kappaletta hehtaarilla. Siinä oli lehdetöntä maanpäällistä biomassaa 56 tonnia hehtaarilla.

Suomessa ja Ruotsissa tiheissä luontaisesti syntyneissä hieskoivikoissa kivennäis- ja turvemailla on päästy lähes samantasoisiin biomassatuotoksiin.

Mittaamisen jälkeen osa koivikoista avohakattiin vesomisen ja vesojen kehityksen seuraamiseksi. Alle 30-vuotiaat, tiheästi kasvaneet hieskoivut vesoivat avohakkuun jälkeen hyvin.

Hytösen mukaan vesominen on sitä parempaa mitä nuorempia koivut ovat. Vesat kehittyvät ainakin alkuvaiheessa huomattavasti nopeammin kuin siemensyntyiset taimet.

Hirvi- ja jänistuhot voivat kuitenkin uhata vesojen kehitystä.

Turpeen tuotannon loputtua jäljelle jää yleensä ohut turvekerros. Suopohjien jäännösturve on hyvin maatunutta ja sen typpipitoisuus on korkea. Fosforin ja kalin puute voi rajoittaa biomassatuotosta.

Kivennäisravinteita saadaan kasvien käyttöön joko suon alla olevasta kivennäismaasta tai lannoittamalla. Ulkomaisia energiapajuja kasvatettaessa myös suopohjan happamuutta on vähennettävä.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF