Lumijälkilaskentojen pitkä aikasarja osoittaa: Metsäjänis, orava, lumikko ja kärppä taantuvat, mutta rusakko porskuttaa

Tämän vuoden laskentojen perusteella metsäjäniskanta on nyt koko maassa normaalia suurempi vaikka pitkällä aikavälillä laji on taantunut. Kuva: Hannu Huttu

Pitkän aikavälin trendit osoittavat, että pienistä riistanisäkkäistä useat havumetsävyöhykkeelle tyypilliset lajit ovat selvästi taantuneet vajaan neljän vuosikymmenen aikana.

Koko 35 vuoden seurantajakson aikana metsäjäniskanta on taantunut alle puoleen, oravan ja lumikon kolmannekseen ja kärpän peräti kuudennekseen. Myös ketunjälkien tiheys on taantunut metsissä noin puoleen. Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen kokoamista tilastoista.

Näätäkanta on taantunut etelässä ja runsastunut pohjoisessa. Saukolla kanta kasvoi 1990-luvulla ja on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ollut vakaa.

Suurin poikkeus lajijoukossa on voimakkaasti runsastunut rusakko, jonka lumijälkien määrä on noin 25-kertaistunut tarkastelujakson aikana.

Jatkuvan vähenemisen taustatekijöitä on useita, ja syy-seuraussuhteita on vaikea osoittaa. Pohjoisten nisäkkäiden yhteisenä haasteena ovat ilmastonmuutos, myyräsyklien heikkeneminen, metsämaiseman rakenteen muutokset sekä eteläisten lajien levittäytyminen pohjoisemmaksi.

Lyhyellä aikavälillä riistanisäkkäiden kannanvaihteluihin vaikuttavat erilaiset taudit, petojen määrä sekä ravintotilanne, kuten käpysato ja myyräkannat.

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen mukaan metsäjäniskanta on kasvanut, mutta oravakanta romahtanut Lappia lukuun ottamatta.

Metsäjäniskanta on nyt, pitkän aikavälin taantumiseen suhteutettuna, koko maassa normaalia suurempi. Pohjoisessa kanta on kasvanut edellisvuodesta, kun taas maan etelä- ja keskiosissa kanta on pysynyt toista vuotta peräkkäin normaalia suurempana.

Oravan kanta on Lappia lukuun ottamatta romahtanut tänä vuonna koko maassa. Taantuminen oli odotettavissa kuusen hyvän käpysadon siivittämän huippuvuoden 2022 jälkeen. Myös näätä on vähentynyt edellisvuodesta maan etelä- ja keskiosissa, mutta pohjoisessa runsastunut.

Nisäkkäiden lumijälkiä on vuoden vaihteesta lähtien laskettu riista- ja peltokolmioilla ympäri maata jo 35 talvea peräkkäin. Talven 2023 aikana koko maassa laskettiin yhteensä 739 kolmiota, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) koordinoimalla kolmiolaskennalla seurataan riistanisäkkäiden kannankehitystä ja levinneisyyden muutoksia. Seurannassa tarkastellaan niin sanottua lumijälki-indeksiä, joka suhteuttaa laskettujen lumijälkien määrää laskentapanostukseen ja tuoreiden lumijälkien kertymäaikaan.

Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle ja usealle näätäeläimelle, lumijälkilaskenta on tärkein, tai jopa ainoa, valtakunnallinen vuosittainen kannanseuranta.

Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä. Yhteensä riistakolmiolaskennassa tarvotaan 12 kilometriä. Kolmiot säilyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka alueelle tehtäisiin esimerkiksi metsähakkuita. Suurin osa riistakolmioiden laskijoista on vapaaehtoisia metsästäjiä.