Kuitupuumarkkinat osoittavat selviä elävöitymisen merkkejä - syy ei yksin Venäjän hyökkäystoimissa
Uusien tuotantolaitosten rakentaminen ja paperin tuotannon muuttaminen kartongintuotantoon on lisäämässä selvästi kuitupuun tarvetta metsäteollisuudessa.
Kuitupuumarkkinoilla useat tekijät vaikuttavat nyt kysyntätilanteeseen. Kuva: Saara OlkkonenKuitupuumarkkinoiden hinnanvaihtelu oli vuosikymmeniä tasainen kuin kuolleen sydänkäyrä. Suuressa osassa maakunnista kuitupuusta oli enemmän tarjontaa kuin kysyntää. Tasaisen tarjonnan taustalla on pitkälti metsänomistajien halu hoitaa hyvin metsiään. Harvennushakkuita kun tehdään usein metsänhoidollisista syistä riippumatta siitä, mikä on markkinahinta.
Investoinnit kemialliseen metsäteollisuuteen ovat herätelleet markkinakäyriin uutta värähtelyä. Uusien tuotantolaitosten rakentaminen ja paperin tuotannon muuttaminen kartongintuotantoon on lisäämässä selvästi kuitupuun tarvetta metsäteollisuudessa. Ennen tuotannon käynnistymistä puu pitää olla korjattuna, ja ennen korjaamista ostettuna. Niinpä lisääntyvä kysyntä heijastuu ensimmäiseksi puumarkkinoille. Jos kysyntä lisääntyy ja tarjonta pysyy tasaisena, hinta yleensä nousee.
Venäjän sota romahdutti metsäteollisuuden koivukuitupuun ja hakkeen tuonnin Venäjältä helmikuusta lähtien. Koivukuitupuu ja hake ovat nimenomaan selluteollisuuden raaka-aineita. Venäjältä on tuotu vajaa yhdeksän miljoonaa kuutiometriä puuta suomalaisen metsäteollisuuden käyttöön, joten tekeehän sen puuttuminen ison loven puunhankintaan. Puun tarjonta siis supistui.
Miten kuitupuun kantohinnat ovat kehittyneet kysynnän lisääntyessä ja tarjonnan supistuessa? Siitä, kun Venäjän hyökkäystoimet alkoivat Ukrainassa helmikuun loppupuolella mänty- ja koivukuitupuun hinnat ovat nousseet reilulla kuudenneksella heinäkuun puoleen väliin mennessä Metsäteollisuus ry:n neljän viikon keskiarvotilaston mukaan. Nousu on lähes yhtä suuri verrattaessa heinäkuun puolenvälin hintoja vuoden ensimmäisten viikkojen hintatasoon, joten näyttäisi, että hinta on noussut vasta helmikuun loppupuolelta. Tästä ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä, että Venäjän sotatoimet yksinään vaikuttaisivat hinnan kehitykseen. Viime vuonnakin mänty- ja koivukuitupuun vaatimattomammat seitsemän ja viiden prosentin korotukset puun hinnassa alkoivat näkyä vasta helmikuun loppupuolelta eteenpäin. Hinnan kohoaminen kevään alusta kohti kesää kuuluu lähes jokavuotiseen sykliin, joten syksyn hintakehitystä ei voi kuitenkaan kevään perusteella ennustaa.
Hakkuutavoittain eritellyissä kuitupuun kantohinnoissa on selviä eroja. Mäntykuitupuun nimellishinta on noussut uudistushakkuuleimikoissa vahvimmin, lähes neljänneksellä, ja myös ensiharvennusleimikoiden hinta on noussut yli viidenneksellä vuoden alusta. Harvennushakkuista kertyy kuitenkin valtaosa puusta, joten niiden hieman vaatimattomampi hinnannousu laskee hieman keskihintaa. Koivukuitupuun hinta on taas noussut suhteellisesti eniten ensiharvennusleimikoissa, joista korjataan myös energiapuuta.
Toki pitää muista, että tänä vuonna inflaatio on aivan toisissa lukemissa kuin viime vuonna, mikä leikkaa reaalihintojen nousua. Kuitupuumarkkinat osoittavat kuitenkin selkeitä elävöitymisen merkkejä.
Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
