Maaseututyöpaikkojen mainetta kannattaa varjella – työvoimapula piinaa jo nyt työvoimavaltaisia aloja, eikä lisäharmeja kaivata

Luonnonmarja-alalla on käynnissä useampi rikostutkinta, joissa alan yrityksiä epäillään ihmiskaupasta. Kuvituskuva. Kuva: Aune Sinkkonen

Tuoreessa kirjassaan Katkerat puutarhat – Euroopan riistettyjen siirtotyöläisten tarina toimittaja-kirjailija Kaisa Beltran kuvaa espanjalaisten maatilojen siirtotyöläisten todellisuutta: suomalaisillekin kuluttajille myytäviä tomaatteja ja muita vihanneksia sekä leikkokukkia tuotetaan oloissa, joissa arkea ovat ylipitkät työpäivät epäinhimillisissä oloissa ilman laillisia työsopimuksia. Voimakkaasti paperittomiin Afrikasta tulleisiin siirtotyöläisiin nojaavalla Espanjan maataloussektorilla tiedetään tapahtuvan jopa ihmiskauppaa. (MT 29.4.)

Mitä enemmän Eurooppaan saapuu parempaa elämää etsiviä siirtolaisia ja mitä useampi turvapaikanhakija päätyy kielteisen päätöksen saatuaan paperittomana yhteiskunnan ulkopuolelle, sitä todennäköisempää Beltranin kuvaaman todellisuuden yleistyminen Euroopassa on. EU onkin aiheellisesti päättänyt laajentaa maataloustukien saannin edellytyksenä olevia ehdollisuuden vaatimuksia koskemaan ensi vuoden alusta myös palkatun työvoiman kohtelua. Sosiaaliseksi ehdollisuudeksi nimetyt vaatimukset edellyttävät, että tukia saavat tilat noudattavat lainsäädännön vaatimuksia työehtojen, -olojen ja -turvallisuuden osalta. Muiden seuraamusten ohella seurauksena rikkomuksista on myös tukien menetyksiä.

Tähän mennessä suomalaisilta maatiloilta ei ole juuri kantautunut tietoja vakavista ja ainakaan tietoisista tapauksista, joissa työntekijöiden oikeuksia olisi poljettu. Merkittävin on tähän mennessä kiskonta- ja kynnysrahavyyhti, jota ovat pyörittäneet Suomessa pitkään asuneet vietnamilaiset ja josta heiltä työvoimaa hankkinut kasvihuoneyrittäjä on ainakin hyötynyt. Parin viime vuoden aikana mediat ovat kuvanneet myös epäinhimillisiksi koettuja kausityöntekijöiden majoitusoloja puutarhatiloilla.

Luonnonmarja-alalla sen sijaan on käynnissä useampikin rikostutkinta, joissa alan yrityksiä epäillään ihmiskaupasta. Vastaavia tapauksia on kerrottu Ruotsinkin luonnonmarja-alan yrityksistä. Myös metsäalalta on Maahanmuuttovirasto Migrin ylläpitämän Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän mukaan tiedossa joitakin tapauksia, joissa esimerkiksi pakkotyön teettämistä epäillään.

Julkisuudessa esillä olleista tapauksista sekä toimialojen hiljaisuudesta voi syntyä pahimmillaan ulkopuolisille sellainen kuva, että vääränlaiset toimintamallit hyväksytään tai että ne olisivat jopa nyt tiedettyä yleisempiä. Siksi on tärkeää, että vastuullisesti toimivat yritykset tuomitsevat epäasiallisen toiminnan yhtenä rintamana. Maine on helppo menettää, mutta sen jälkeen se on äärimmäisen vaikea palauttaa. Lisäksi jokainen väärin toimiva vie terveen elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia niiltä, jotka toimivat sääntöjen mukaan.

Työ maaseudulla – niin maatiloilla kuin metsissäkin – on varsin usein fyysisesti raskasta. Työn fyysistä koettelevuutta kuvaavat myös tilastot: erityisesti maataloustyöt ovat Suomessa kaikista ammateista tapaturmaherkimpiä: kuolemaan johtanut työtapaturma sattuu yleisimmin juuri maataloudessa. Samaan aikaan maaseudun ammatteja koettelee myös jatkuva työvoimapula. Siksi sen enempää maataloudessa, kauppapuutarhoilla, luonnonmarja-alalla tai metsäalallakaan ei ole varaa menettää mainetta työpaikkana, jossa raskaan työn vastapainona työntekijään suhtaudutaan kaikin tavoin asiallisesti ja häntä kohdellaan lain ja työehtosopimusten mukaisesti.

Sosiaalinen ehdollisuus tuo ulkopuolista työvoimaa käyttäville maatiloille riskin seuraamuksista, jos lainsäädäntöä rikotaan. Sen sijaan luonnonmarja-alalla tilanne vaikuttaa huolestuttavalta: ihmiskaupan ehkäisyä selvittäneet Pellervon Taloustutkimus PTT ja Vaasan yliopisto eivät kyenneet löytämään yksiselitteistä keinoa, jolla väärinkäytöksiä voitaisiin ehkäistä (MT 8.5.).