Katso upeat kuvat: Metsäkanalintujen pesillä alkaa pian säpinä, kun munasta pinnistetään maailmalle

Metsäkanalintujen pesät ovat näinä päivinä täynnä kuoriutumisvalmiita munia. Kuva: Hannu Huttu

Ensimmäinen muna pyörähtää pesään jo pari päivää parittelusta.

Munia tulee sitten yksi per päivä tahdilla. Muninta-aikana, Kainuun korkeudella toukokuun puolessavälissä, naaraslintuja näkee paljon teiden varsilla ruokailemassa.

Ne käyvät pesällä pelkästään munimassa ja tankkaavat ravintoa haudontaurakkaa varten. Muna sietää tässä vaiheessa jopa pakkasta, joten pesintätulokseen ei silloin keleillä ole juuri merkitystä.

Törmäsin kerran munintavaiheessa olevaan koppelon pesään, jossa oli kaksi munaa. Emä oli tullut munimaan ja kaivanut munat aamulla sataneen viiden senttimetrin lumipeitteen alta esiin. Pesintä eteni siinäkin normaalisti.

Haudonta kestää 24–27 vuorokautta.

Kuoriutumassa oleva koppelon poikanen takoo nokallaan reiän munankuoreen. Kuva: Hannu Huttu

Kun munamäärä tulee täyteen, alkaa tiivis hautominen, jolloin pesältä poistutaan syömään pikaisesti vain pari kertaa vuorokaudessa.

Munia pesässä on teerellä 7–10 ja koppelolla 6–9. Haudonta kestää 24–27 vuorokautta. Kainuun korkeudella kuoriutumisen ajankohta sijoittuu kesäkuun puolenvälin paikkeille, etelämmässä aiemmin.

Viikon sisällä metsissä käy melkoinen kuhina, kun suurin osa poikasista kuoriutuu. Pesinnän alussa tuhoutuneen pesän tilalle koppelo ja teeri tekevät uusintapesän, jonka munamäärä jää pienemmäksi. Tällaisista pesästä olen kuvannut kuoriutumisia kesäkuun viimeisellä viikolla.

Tyhjät munankuoret kertovat, että pesästä on lähdetty. Kuva: Hannu Huttu

Kuoriutumiseen ei tapahdu hetkessä, siihen menee aikaa noin vuorokausi.

Poikanen takoo ylänokassa olevalla munahampaalla munan tylpän pään puolelle siistin ympyrän muotoisen aukon, joka aukeaa kuin kansi.

Onnistuneen pesinnän voi todetakin pesään jääneiden munankuorien muodoista.

Teerikana pitää pesueensa kaiken aikaa liikkeellä. Elokuussa sukupuolen erottaa jo selvästi. Koiraslinnuilla höyhenpeitteen värissä alkaa olla jo mustaa. Kuva: Hannu Huttu

Koiras- ja naaraspoikasen väritys on samanlainen. Koppelon ja teeren pesä voi sijaita monenlaisessa maastossa varvikon suojassa ja siitä voi kävellä läheltäkin ohi emon hautoessa hyvään suojaväriinsä luottaen.

Emo ääntelee, pesällä kuoriutumassa oleville poikasille, kotkottamalla hiljakseen. Kaikki poikaset kuoriutuvat muutaman tunnin sisään ja jättävät pesän emon johdateltavina pian kuoriutumisen jälkeen.

Kuoriutumisen jälkeiset sääolot ovat erittäin ratkaisevia poikasten selviytymisen kannalta.

Emä ei ruoki poikasia, joten poikasten on itse nokittava ravintonsa, joka koostuu etenkin mustikan varvikossa asustavista hyönteisistä.

Jos alkukesä on kylmä ja sateinen, niin hyönteisravintoa ei välttämättä löydy ja märässä varvikossa kastuneella pienellä untuvikolla on vaarana kylmettyä. Toinen pesintätulokseen vaikuttava tekijä on varislinnut ja pienpedot, jotka tuhoavat pesiä.

Tänä vuonna ainakin täällä Kainuussa on runsas myyräkanta, joka osaltaan saattaa vähentää pienpetotuhojen määrää, koska pedon eteen osuu useimmin myyrä, kuin, kanalinnun pesä.

Siipisulat kehittyvät kanalinnun poikasilla nopeasti, joten poikaset pääsevät jo melko nuorena maapetoja karkuun puiden oksille.

Elokuun lopulla sukupuolen erottaa jo selvästi. Koiraslinnuilla alkaa höyhenpeitteen värissä olla jo enemmän mustaa.

Poikaset pysyvät emon mukana syksyyn asti, jolloin niitä voi nähdä sorateiden varsilla kivensyönnissä. Kanalinnut nimittäin tarvitsevat jauhinkiviä kivipiiraaseensa ravinnon jauhamiseen.

Katso myös video: Teerenpoika kypärä päässä – katso, kuinka poikaset ponnistelevat munista maailmalle