Moni metsästäjä miettii eläimiä ja tappamisen moraalia enemmän kuin kuluttaja, joka nappaa jauhelihapaketin kaupan hyllystä

Metsästäjäjärjestöt sivuuttavat verkkosivuillaan tutkijoiden mukaan riistaeläinten tuntoisuuden ja kognitiiviset kyvyt.  Kuva: Markku Vuorikari

”Juokset kaikella voimallasi ja vilkuilet, missä muut ovat. Sydämesi hakkaa valtavalla nopeudella, huohotat ja pinnistelet saadaksesi kylliksi happea, lihaksesi alkavat väsyä -- Jonakin päivänä koirien ääni tulee aivan lähelle. Sydämesi takoo vimmaisesti ja suussasi maistuu veri, säntäilet eri suuntiin epävarmana siitä, mikä niistä on turvallisin.”

Näin kuvailee Turun yliopiston dosentti Elisa Aaltola vastatessaan kysymykseen, miltä metsästys tuntuu eläimen näkökulmasta Oikeutta eläimille sivuille tehdyssä Facebook-postauksessa.

Elisa Aaltola tarkasteli väitöskirjatutkija Jenna Aarnion kanssa filosofian alaan kuuluvassa tutkimuksessaan, kuinka neljä metsästysjärjestöä Suomesta ja Iso-Britanniasta kuvailevat verkkosivuillaan luonnonvaraisia eläimiä, ja millaisia seurauksia kuvauksilla on eläinten moraalisen huomioon ottamisen kannalta.

Diskurssianalyysin mukaan metsästysjärjestöjen verkkosivuilla olevat kuvaukset eläimistä keskittyvät tutkijoiden mukaan lähinnä eläinten fyysisiin ominaisuuksiin ja elintapoihin, unohtaen eläinten tietoisuuden ja tunteet. Tutkijoiden mukaan ristiriita eläinten mielellisyyttä koskevan tieteellisen tiedon ja järjestöjen tarjoamien eläinkuvausten välillä on merkittävä. Tutkijat esittävät sen palvelevan strategista tarkoitusta: sivuuttamalla eläinten tuntoisuuden ja kognitiiviset kyvyt.

”Olisikin tärkeää, että järjestöt tarjoaisivat tieteellisesti paikkansapitävää ja eettisesti tasapainoista materiaalia verkkosivuillaan”, Aaltola toteaa.

Jäin pohtimaan, mihin tieteelliseen tietoon Aaltolan kirjoittamat kuvaukset hirven tuntemuksista perustuvat ja millaista tietoa tutkijat sivuilta odottavat. Onko Aaltola itse kenties mittaillut hirven sydämen hakkaamista jahdin aikana. Mistä hän tietää, että hirvi tuntee juuri epävarmuutta? Tunteeko hirvi erilaista pelkoa, jos se kohtaa metsässä suden? Tunteeko sorsaemo pelkoa supikoiraa kohtaan?

Aaltola tulee luoneeksi metsästäjistä kuvan, jossa metsästäjä ei kykenisi ajattelemaan tai pohtimaan, miltä eläimestä tuntuu. Itse väitän, että moni metsästäjä miettii eläimiä ja tappamisen moraalia ja etiikkaa enemmän kuin keskiverto kuluttaja, joka nappaa jauhelihapaketin kaupan hyllystä. Tuntemani metsästäjät arvostavat luontoa ja kunnioittavat riistaa, eivätkä halua eläinten kärsivän esimerkiksi epäonnistuneen riistalaukauksen takia. Poikkeuksiakin varmasti on.

Koska en tarkalleen tiedä, miltä edes toisesta metsästäjästä – saati hirvestä – tuntuu ampumahetkellä, voin vain kuvailla, miltä itse koen. Tilanne tuntuu epämiellyttävältä. Samoin kuolleen eläimen vierellä olo on aina hetken surumielinen, mutta toisaalta helpottunut. Eläin ei kärsinyt ja eli todennäköisesti melko hyvän elämän.